Olen koko päivän ollut ihan Lontoo-tunnelmissa. Jotenkin kyseisestä kaupungista jäi niin miellyttävä fiilis, että täytyy myöntää, että jos eteeni tarjoutuisi hyvä tarjous - istuisin jo lentokoneessa. Olen jokseenkin kummastunut tästä, koska en yleensä pidä suurkaupungeista kovin paljoa vaan ulkomailla ollessa viihdyn rauhallisimmilla seuduilla ja "maaseuturetkillä". Ja nyt joku miljoonakaupunki sykkii mielessäni koko ajan.
Ensi kerralla voisin ehkä olla hotellissa yötä, jonkun sopivan tubeaseman lähettyvillä. Haluaisin käydä ainakin Paddingtonin juna-asemalla (Agatha Christie-fiksaatio), London Eye-maailmanpyörässä (olkoon kuinka kornia tahansa), ihan sisällä jossakin kuninkaallisessa museossa ja yleisesti istuskella kahviloissa ja aistia elämää.
En tiedä vaikeuttaako vai helpottaako se matkaikävääni, että aion vaihtaa seinälläni olevat Amelié-taulut Lontootauluiksi, mutta aion tehdä sen, jotta voin muistella upeaa matkaa vaikka joka päivä.
Lontoopöhinän lisäksi jossakin pinnan alla sykkii yhä Venetsiapöhinä ja ennakoiva ensi kesän Portlandpöhinä. Jotenkin en usko, että aivan tämän kaltaista vuotta on mahdollista toistaa tulevaisuudessa, joten en tahdo hukata sitä nyt. Tarkoitan vuotta, jolloin saan tulla ja mennä välittämättä aikuiselämän aikatauluista. Nyt koska tämä on mahdollista haluaisin koko ajan olla jossakin tuolla tienpäällä.

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti