Näytetään tekstit, joissa on tunniste miehet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste miehet. Näytä kaikki tekstit

lauantai 27. lokakuuta 2012

Taianomainen talvinen lauantai

Olen viimeiset kaksi päivää vain lojunut sohvalla, kietonut kaulaliinaa tiukemmalle ja yrittänyt Carmolis-tipoilla häivyttää vuoden pahinta kurkkukipua. Tänään kipu olikin poissa ja ensimmäistä kertaa teki taas mieli syödä, juoda ja elää.

Istuin tuntikausia keittiönpöydän ääressä ja ahmin kirjaa, jonka olin jo vuosia sitten ostanut, mutta joka ei koskaan sytyttänyt lukuintoa siten kuin juuri tänään. Teekuppi täyttyi uudestaan ja uudestaan ja välillä tirkistelin vastapäisen talon elämää ja pitemmänkin aikaa stalkkasin ilmeisesti isän ja tyttären talvirenkaiden vaihto-operaatiota. Vedenkeitin lauloi lisää vettä ja lopulta siirryin viimeistelemään kirjan sohvan ääreen.

Taylor Swiftin State of Grace pyörii taustalla repeatilla, laskeva aurinko ja jostakin syystä ahdistamaton valkoinen maa saa kiinnittää huomioni vielä puolituntisen verran. Sitten pitää miettiä mitä kenties laittaisin päälle ja suoristaisinko hiukset ja laittaisinko luomiväriä. Minut on kutsuttu erään miehen luokse hänen valmistamalleen vietnamilaiselle aterialle. Tapaamme nyt kolmatta kertaa ja jotenkin minulla on fiilis, että tapaan hänet vielä monenmonta kertaa uudestaankin. Puuta koputtaen.


maanantai 24. syyskuuta 2012

Jäässä

Kävin tänään treffeillä erään urheilullisen, aktiivisen, puheliaan, mukavan miehen kanssa. Viihdyimme toistemme seurassa tunteja ja hänestä löytyi paljon sellaisia piirteitä mitä ihmisessä arvostan. Ehkä juuri tuo aatos toimikin suunnannäyttäjänä tässä ahaa-elämyksessä minkä olen tänä iltana tapaamisen jälkeen koonnut yhteen.

Minusta ei (vielä, nyt) ole parisuhteeseen. En osaa oikein kuvitella edes itseäni mihinkään idylliin. Sulkujen sisällä olevat sanat ehkä tunnustavat, että tätä päätöstä ei ole kiveen hakattu - mutta tältä erää oma kokeiluni deittimaailmassa saa päätyä jäihin.


keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Turhauttavat deittimarkkinat

Kaupungissani on 139 kappaletta ikähaarukkaani (25-35) osuvaa miestä. Niistä:
  • n. 40 kpl on sellaisia, joista jo varsinaiseen profiiliin klikkaamatta näkee, että me ei toimittaisi yhteen. Näillä ehdokkailla on siis lapsia tai he niitä haluavat - tai sitten etsivät pelkkää seksiseuraa.
  • n. 30 kpl alkaa ja päättyy sanoin: "en mä tiedä mitä tähän laittaisin, mutta ota yhteyttä jos kiinnostaa". Niin.. Mikäpä tuossa pitäisi kiinnostaa?!
  • 40 profiilia on kiinnittänyt huomioni jotenkin. Näistä neljästäkymmenestä:
    • 24:n valitsemiin spekseihin (ikä, paino, pituus tai lapsihalukkuus) en mahdu
    • 1:llä on lapsia
    • 4 on niin laihoja ruipeloita, että murskaisin niiden luut tyyliin jo kätellessä
    • 2 hakee pelkkää seksiseuraa
    • 4:n profiilista ei irronnut mitään eikä mitään jäänyt käteen
    • 1 on täysin ruotsinkielinen
    • 1 on eläkkeellä
    • 1:n profiilista en tiedä kuuluuko se kategoriaan  "ei mitään" vai pitäisikö ottaa yhteyttä.
    • 1:n kanssa kävin deitillä, oli aika kaverifiilis ja siitä huolimatta, että tiesi etten halua lapsia puheessa vilahteli "sitten, kun musta tulee isä"-tyyliset lausahdukset.
    • 1:n profiili oli täydellisin ja vaikutti todella mukavalta ihmiseltä, mutta kyseinen tyyppi on huumeidenkäyttäjä
  • Jäljelle jää n. 30 kpl viimeisiä toivoja, joiden profiileita en ole yllä olevien aatosten ja tietyn aistittavissa olevien mitäänsanomattomuuksien pelossa uskaltanut vielä avata.
Jotta teksti ei olisi jo riittävän negatiivinen eikä ilmaisisi sitä, että ei netistä noin vaan löydäkään sopivaa puolisoa - avataan tätä ajatusta hieman lisää:

Koko Suomessa on 118 ikähaarukkaani sopivaa miestä, jotka ovat ilmoittaneet lapsihaluttomuutensa profiilissaan. Niistä 4 asuu kaupungissani. Näistä neljästä kahden spekseihin en mahdu, yksi hakee vain seksiseuraa ja se jäljelle jäävä on tuo täydellinen huumeidenkäyttäjä. Että siinäkö jutussa pitäisi nyt jotenkin joustaa ja laskea rimaa?!


perjantai 7. syyskuuta 2012

Oikeasti

yksi selventävä tieto ja elämä alkaa näyttää tältä:
  • huvitus mennä ystävän kanssa yhdelle huomenna
  • lounastreffit sovittuna ensi viikolle
  • myös jumppatreffit todennäköisesti ensi viikolla
  • "näin me juodaan koko ilta viiniä ja jutellaan"-aiheinen maakuntamatkailu toiseen kaupunkiin ensi viikon perjantaina
  • apuni luvattuna koiranäyttelyyn ensi viikon sunnuntaille
Niin kuin mikä se masentunut ja ahdistunut minä oikein oli?! Eikö tullut itselle mieleen vetää peliä poikki jo aikaisemmin?!

Jos jotakin kenties semisti hyvää ja normaalia tästä kaikesta jäi - todella tein sen treffi-ilmoituksen tänään. Se on tosin niin inhorealistinen ja kaikin puolin pessimistisellä asenteella kirjoitettu, että en oleta postilaatikon täyttyvän luokseni juoksevista miehistä. Mutta katsellaan tarttuuko verkkoon muitakin kuin "onko sulla posliini"-miehiä...

Bye and Gone

Olen viimeisen parin kuukauden ajan ehkä uskotellutkin itselleni, että minusta sittenkin voisi olla parisuhteeseen. Kyseisen pohdinnan laittoi liikkeelle eräs entinen ihastukseni, joka otti pitkän tauon jälkeen yhteyttä ja jotenkin itse lähdin siihen heti tunteella peliin. Olen kuitenkin pitkin tätä aikaa miettinyt, että "ei voi helvetti olla näin vaikeaa jo ihan näin alussa" ja, että "kaikkea ei voi selittää sillä, että toinen on antisosiaalinen". Ja ehkäpä näiden ajatusten olisi pitänyt kertoa jo siinä vaiheessa jotakin?!

Nyt on kissa nostettu molemmin puolin pöydälle ja hänen puoleltaan todettu ettei tästä tule mitään. Ehkä Oikeissa Parisuhteissa on niitä hyviä puolia niin paljon, että kaikki loppujen lopuksi kannattaa, mutta siitä huolimatta, että olen pitänyt kyseistä ihmistä omana sielunkumppaninani - olen nyt jokseenkin helpottunut. Voin myöntää sataprosenttisesti etten ole pitänyt siitä ihmisestä, joka minusta tuli aina, kun joko odotin hänen yhteydenottoaan tai, kun mietin jotakin mitä oltiin tehty. Nämä viimeaikaiset asiat on niin selkeästi nähtävissä täällä bloginkin puolella: on ollut hiljaista, kun en ole saanut itsestäni mitään muuta irti kuin musiikinkuuntelua ja sohvalla löhöilyä. Edelleen, ehkä Oikeilla Ihmisillä ja Oikeissa Suhteissa kommunikaatio ja oleminen sujuu niin luonnollisesti ja jännityksettömästi (?) ettei tule tällaisia inhon tunteita itseään kohtaan, mutta tältä pohjalta silti jotenkin - olen nyt tilanteeseen tyytyväinen. Myönnettäköön tosin, että tämä tulos vaati muutamien päivien itkua, stressiä ja epätoivonhetkiä. Siitä huolimatta olen ehkä silti jollakin hämärällä tavalla tyytyväinen, että voin kääriä tämän miehen ja kaiken häneen liittyvän kuplamuoviin ja lähettää kyseisen pahvilaatikon jonnekin muistojen ullakolle.

Ja sille minulle, joka sen sekunnin sadasosaisen mietti, että voisi lähettää Suoli24:lle deitti-ilmoituksen - pidä vaihtoehto ihmeessä mielessä, mutta tällä hetkellä ala taas elää sellaisena kuin todella olet!