Näytetään tekstit, joissa on tunniste Italia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Italia. Näytä kaikki tekstit

lauantai 10. syyskuuta 2011

We are who we are

Pitkästä aikaa tein himatreenin salille menemisen sijaan. Halusin sen avulla varovasti testata, että onko kunto kunnossa vai pyörrynkö ensimmäisen laitteen tai liikkeen ääreen - ja ainakaan tämän treenin aikana ei ollut odotettavissa sitä ollenkaan. Hyvä siis niin ja ensi viikolla uskaltaa taas sitten lähteä ihan kunnolla salille, ehkä jopa siihen tiistain aamuseiskan bodyyn?!


Tämä päivä muuten on mennyt ihan vaan sohvalla lojuessa ja erilaisia sarjoja ja elokuvia tuijottaessa. Illan ratoksi korkkasin paheksutun limoncello-pullon. Se siis oli yksi asioista mitä matkaseuralaiseni paheksui, toinen asia oli se yksi yksittäinen Breezeri minkä ostin iltajuotavaksi kerran. Matkaseuralainen ei myöskään halunnut liikkua yhden ystäväni seurassa, koska hänen seurassaan matkustavalla ihmisellä oli "arvelluttavat moraalit". Eli toisin sanoen kyseinen henkilö otti ruoan kanssa viiniä ja muutenkin saattoi viihtyä viihteellä. Muita sattuneita kohokohtia oli mm. hänen erittäin röyhkeä ja tyly käytös esim. tarjoilijoita ja muita tuntemattomia ihmisiä kohtaan. Oli mm. ihan hyväksyttävää kävellä ihmisiä päin ja sitten tuijotella niitä vihaisesti. Tai läpsyttää käsiä kohti tarjoilijoita ja kutsua heitä varkaiksi. Tai puhua tarjoilijalle suomea, tai suomea ja ruotsia sekaisin. Tai suuttua kioskinpitäjälle, kun hän ei suostu ottamaan Suomesta tuotua 20 sentin panttipulloa vastaan saadakseen siitä itselleen ne ylimääräiset sentit.

Noiden asioiden lisäksi hän muisti jokaisen ravintolan yhteydessä muistuttaa kovaan ääneen kaikille, että kyseessä on ravintola, jossa tulee tarjoilumaksu päälle ja, että ravintolassa on todennäköisesti kalliimpaa - että eikö mentäisi sittenkin tuohon vieressä olevaan trattoriaan, jossa näitä maksuja ei ole. Tämä kaikki siis max. kahden euron hinnasta sen jälkeen, kun hän oli monesti käyttänyt satasia omiin ostoksiinsa. Ja.. Miksi palasin tähän aiheeseen. *huoh*

Limoncello oli hyvää eikä karpalolonkero tapa vatsaa.

maanantai 5. syyskuuta 2011

Italia

Venetsiassa

*kuva on omani*


Yritän miettiä miten saisin annettua tästä postauksesta positiivisen mielikuvan, mutta tuntuu osin, että se on mahdotonta. Italiassa itsessään ei ole tietysti mitään vikaa, sehän on aivan ihana paikka, jossa olen nyt kolme kertaa käynyt - ja johon on vähintäänkin saman verran reissuja tulevaisuudessa vielä tiedossa. Mutta se matkaseura...

Matka oli ammattiliiton järjestämä reissu ja mukana oli huonetoverina sellainen keski-ikäinen työkaverini, jonka kanssa oli sovittu, että liikutaan kohteessa myös itsenäisesti. En kuitenkaan tiedostanut sitä, että vaikka hän sanoi matkustaneensa paljonkin - oli hän siellä ulkomailla ihan uskomattoman avuton ja liimautui kaikissa asioissa kylkeeni kiinni. Koska pidän itsenäisyydestä ja jokseenkin tukahdun jatkuvasta seuranpitämisestä niin omien ystävieni, että perheenjäsentenkin kanssa - oli pidemmän päälle todella ahdistavaa se etten saanut hetkeäkään olla rauhassa tai kulkea tuolla maailmalla yksin.

Vaikka retken muut osallistujat olisivat halunneet tehdä juuri samoja juttuja kuin huonetoverini, ei hän kyennyt menemään heidän kanssaan mihinkään vaan tuli mielummin kanssani johonkin sellaiseen mikä ei häntä kiinnostanut ollenkaan. Siitä huolimatta ettei häntä kiinnostanut se asia mistä minä olin kiinnostunut - hän raahasi minut niilläkin reissuilla hänen omien kiinnostuksen kohteiden äärelle. Useimmiten se oli siis shoppailua, kun itse olisin halunnut vain aistia tunnelmaa ja valokuvata. Täten tuntuukin, että se mitä itse hain tältä matkalta jäi lähestulkoon saamatta.

Eräs ystävä sanoi, että aika pistää unohtamaan ne negatiiviset jutut ja positiiviset ottavat lopulta vallan. Silti tässä vaiheessa yhä harmittelen tämän reissun sisältöä. On niin monenlaista tarinaa mielessä, jotka saivat otsaan kasvaneen ulokkeen pullistumaan ja häpeämään niin huonetoverin, että muidenkin matkalaisten käytöstapoja. Ja on niin monenlaista hetkeä jolloin olisin saanut vain tuijotella sitä lipuvaa maisemaa, mutta jonka pilasi ne omat ajatukset siinä hetkessä, kun mielessä pyöri vain suunnaton vitutus lähes kaikkia muita matkalaisia kohtaan.

Luulen, että minun täytyy vielä mennä myöhemmin esimerkiksi sinne Venetsiaan yksikseni, jotta saan sieltä itselleni sen kaiken mitä tällä reissulla menin sieltä hakemaan tuloksetta.