Tämän kesän ensimmäisestä (ja ainoasta) ukonilmasta on jo päivän verran aikaa, mutta tuntuu, että voin elää tästä ukkosesta vielä pitkään. Toivoisin toki niitä vielä useita lisää...
En ole aina pitänyt ukkosesta. Pienenä pelkäsin niitä lähes hysteerisesti ja olin varma, että pallosalamat luikertelevat taloon sisälle tai koko talo syttyy palamaan salamoinnin seurauksena. Toisaalta uskoin myös, että vessan viemäristä voi nousta haikaloja joten pidetään se mielessä, kun arvotetaan asioita joita olen hysteerisesti pelännyt.
Parhaiten ukkosen kokee siellä meidän kesämökillä, joka on yhä myymättä kiitos kunnan hitaiden virkamiesten. Rannan tuntumassa on puinen saunamaja, jossa aina mökillä ollessamme halusin nukkua yksin. Kun niillä seuduilla ukkostaa, ukkonen oli useasti aivan siinä päällä. En muista, että siellä olisi välttämättä aina edes salamoinut, mutta se ukkosenjyske tuntui ihan rakenteissa asti. Kuulin, että isoisoäitini myös rakasti olla ukonilmalla aina tuossa rakennuksessa. Suojassa, mutta silti luonnonvoimien armoilla.
Kaupungin ukonilmat eivät yllä kyseiselle tasolle, mutta tuo edellinen oli kuitenkin aika lähellä. Salamat heijastuivat useiden kerrostalojen ikkunoista siten, että kirkkaus särki silmiä. Tämän jyrinän avulla säkenöin vielä pitkään.
(Pikku)serkkuni muuten kysyi miksi olen niin viehättynyt kaikkeen raadolliseen: sarjamurhaajiin, tappaviin eläimiin, ihmisen muuhun pahuuteen. En osannut vastata, mutta ehkä tämä ukkosasia on taas yksi asia lisää sille listalle.
maanantai 30. heinäkuuta 2012
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
Bodyattack
Tänään se on tehty. On siis kokeiltu sitä lajia mitä olen kammoksunut eniten, koska olen ajatellut sen olevan tappaja. Kyse on siis Les Millssin Bodyattackista, jota kuvaillaan mm. seuraavin sanoin:
Bodyattack on sporttinen sekä aerobinen treenitunti, joka kehittää voimaa ja kestävyyttä. Energinen intervallitunti pitää sisällään atleettisia liikkeitä sekä voimaa ja kehonhallintaa kehittäviä liikkeitä.Helppo, tehokas ja hauska tunti!
Tunti oli onneksi vain 45 minuuttia pitkä. Se sisälsi juoksua, polvennostoja, haarahyppyjä, loikkia, punnerruksia ja erinäisiä muita kuntoa haastavia liikkeitä. Yllä olevan tekstin mukaisesti liikkeet olivat kuitenkin helppoja ja askelsarjat yksinkertaisia: kunnolle siis vaativia, mutta askellukseltaan helppoja.
On jotenkin vaikea summata se mille kohtaa omaa asteikkoani tämän lajin pistäisin. Tietyllä tapaa koen, että Bodycombat on haastavampi - liikkeidensä ja niiden tehon puolesta, mutta tietyllä tapaa tämä mehusti minut huomattavasti paremmin kuin combat. Molempien jälkeen on tällainen aivoton olo, jossa lauseenmuodostus ja yksinkertaisten toimintojen teko on haastavaa (kuten kaapin aukaisu siellä salilla). Ja todennäköisesti molempien seuraava päivä on kaikinpuolin jumittava.
Puolensa ja puolensa siis. Sopii niihin hetkiin, kun haluaa kunnon treenin, mutta ei halua mitään aivojumppaa liikkeiden haastavuuden muodossa. Voisin kokeilla toistekin!
Bodyattack on sporttinen sekä aerobinen treenitunti, joka kehittää voimaa ja kestävyyttä. Energinen intervallitunti pitää sisällään atleettisia liikkeitä sekä voimaa ja kehonhallintaa kehittäviä liikkeitä.Helppo, tehokas ja hauska tunti!
Tunti oli onneksi vain 45 minuuttia pitkä. Se sisälsi juoksua, polvennostoja, haarahyppyjä, loikkia, punnerruksia ja erinäisiä muita kuntoa haastavia liikkeitä. Yllä olevan tekstin mukaisesti liikkeet olivat kuitenkin helppoja ja askelsarjat yksinkertaisia: kunnolle siis vaativia, mutta askellukseltaan helppoja.
On jotenkin vaikea summata se mille kohtaa omaa asteikkoani tämän lajin pistäisin. Tietyllä tapaa koen, että Bodycombat on haastavampi - liikkeidensä ja niiden tehon puolesta, mutta tietyllä tapaa tämä mehusti minut huomattavasti paremmin kuin combat. Molempien jälkeen on tällainen aivoton olo, jossa lauseenmuodostus ja yksinkertaisten toimintojen teko on haastavaa (kuten kaapin aukaisu siellä salilla). Ja todennäköisesti molempien seuraava päivä on kaikinpuolin jumittava.
Puolensa ja puolensa siis. Sopii niihin hetkiin, kun haluaa kunnon treenin, mutta ei halua mitään aivojumppaa liikkeiden haastavuuden muodossa. Voisin kokeilla toistekin!
tiistai 24. heinäkuuta 2012
Uusi suunnitelma
Pohjautuen Alkuun ja puolivälivaiheeseen:
Ura
Annan itselleni oikeuden "olla" tämän vuoden loppuun saakka. Oleminen ei kuitenkaan tarkoita.. olemista, vaan olemisella on edellytyksiä ja velvollisuuksia. Puolen vuoden lisäaika sallii kuitenkin täysipainotteisen keskittymisen jäljellä olevaan opinnäytetyöhön sekä viimeisimpiin suuntautumisopintoihin. Näiden suorittamisen on toivottua toteutua seuraavan 6 kuukauden aikana, siten kuin se koulun asettamien aikataulujen suhteen on mahdollista.
Koulu alkaa syyskuussa, mutta elokuun aikana olen velvoitettu hiomaan opinnäytetyöni aiheen sellaiseksi, että voin sen heti syyskuussa esitellä ohjaavalle opettajalle ja sen jälkeen alkaa täysipainotteisesti keskittymään kyseisen työn valmiiksi saattamiseen.
Keväällä 2013 alan aktiivisesti hakea työpaikkaa siitä huolimatta missä vaiheessa opintoni ovat.
Raha
Yllä olevalla periaatteella mennään miinukselle jokaisena kuukautena, joten kaiken turhan (ruoan) ostelu päättyy tähän.
Matkustaminen
Vuoden 2012 matkustelut on kuitattu Lontoolla, Irlannilla ja Amerikalla. Alun päätöksistäni en tämän kohdalla kuitenkaan jousta, joten vuoden 2013 aikana tulee jossakin ulkomaassa kuitenkin käydä. Hyviä vaihtoehtoa voisi olla kakkoskerrat joko Venetsiaan tai Lontooseen tai ensivierailut esimerkiksi Gotlantiin tai Roomaan.
Keho
Uskon olevani tietyllä tapaa aivan siinä samassa pisteessä mistä vuosi sitten tämä kaikki alkoi. Se ei ollut tavoitteeni eikä toiveeni joten en halua enää askeltaa niissä samanlaisissa jalanjäljissä. Tästä syystä jokaisena kotona terveenä vietettävänä viikkona tulee kuntosalille tai jumppaan päästä 3 kertaa viikossa. Yhden kerroista voi korvata kotona tehtävällä treenillä, mutta muuten suunnitelma on joustamaton.
Loppukaneettina tällä kertaa se, että jos alan löysäilemään ja lipsumaan yllä olevien kohteiden rytmistä olen velvoitettu URA-kohdassa hakeutumaan ennenaikaisesti töihin ja siten saamaan arkirytmiä elämääni toisenlaisen vahtivan silmän avulla.
Ura
Annan itselleni oikeuden "olla" tämän vuoden loppuun saakka. Oleminen ei kuitenkaan tarkoita.. olemista, vaan olemisella on edellytyksiä ja velvollisuuksia. Puolen vuoden lisäaika sallii kuitenkin täysipainotteisen keskittymisen jäljellä olevaan opinnäytetyöhön sekä viimeisimpiin suuntautumisopintoihin. Näiden suorittamisen on toivottua toteutua seuraavan 6 kuukauden aikana, siten kuin se koulun asettamien aikataulujen suhteen on mahdollista.
Koulu alkaa syyskuussa, mutta elokuun aikana olen velvoitettu hiomaan opinnäytetyöni aiheen sellaiseksi, että voin sen heti syyskuussa esitellä ohjaavalle opettajalle ja sen jälkeen alkaa täysipainotteisesti keskittymään kyseisen työn valmiiksi saattamiseen.
Keväällä 2013 alan aktiivisesti hakea työpaikkaa siitä huolimatta missä vaiheessa opintoni ovat.
Raha
Yllä olevalla periaatteella mennään miinukselle jokaisena kuukautena, joten kaiken turhan (ruoan) ostelu päättyy tähän.
Matkustaminen
Vuoden 2012 matkustelut on kuitattu Lontoolla, Irlannilla ja Amerikalla. Alun päätöksistäni en tämän kohdalla kuitenkaan jousta, joten vuoden 2013 aikana tulee jossakin ulkomaassa kuitenkin käydä. Hyviä vaihtoehtoa voisi olla kakkoskerrat joko Venetsiaan tai Lontooseen tai ensivierailut esimerkiksi Gotlantiin tai Roomaan.
Keho
Uskon olevani tietyllä tapaa aivan siinä samassa pisteessä mistä vuosi sitten tämä kaikki alkoi. Se ei ollut tavoitteeni eikä toiveeni joten en halua enää askeltaa niissä samanlaisissa jalanjäljissä. Tästä syystä jokaisena kotona terveenä vietettävänä viikkona tulee kuntosalille tai jumppaan päästä 3 kertaa viikossa. Yhden kerroista voi korvata kotona tehtävällä treenillä, mutta muuten suunnitelma on joustamaton.
Loppukaneettina tällä kertaa se, että jos alan löysäilemään ja lipsumaan yllä olevien kohteiden rytmistä olen velvoitettu URA-kohdassa hakeutumaan ennenaikaisesti töihin ja siten saamaan arkirytmiä elämääni toisenlaisen vahtivan silmän avulla.
Tunnisteet:
Keho,
Matkustaminen,
Opiskelu,
Raha,
tavoitteet,
Ura,
väliraportti
perjantai 20. heinäkuuta 2012
My Day
Otsikko voi olla sinällään harhaanjohtava, koska nykyisessä elämäntilanteessani jokainen päivä on minun päiväni, mutta tänään se on sitä jotenkin erityisesti. Ei ehkä erityisesti kenellekään muulle, mutta minustahan tässä puhutaankin.
Tuntuu, että reissun jälkeen en ole saanut minkäänlaista otetta kiinni tästä arjesta. Ensin meni jetlagin puitteissa aikaa, sitten vain yleisen saamattomuuden. En ehkä kehtaa edes laskea kuinka monta Gilmoren tyttöjen jaksoa olen viime aikoina katsonut, tai kuinka monta kerrosta on tullut lisää Tiny Toweriin. Tänään päätin pistää pisteen löysäilylle.
Tänään, kunhan saan tähän ensin jaariteltua jonkinlaista tekstiä, otan näytölle esiin sen ensimmäisen postaukseni, jossa määrittelin niitä asioita mitkä tekevät elämästäni paremman. On punakynän vuoro ja uusien ajatusten ja tavoitteiden aika. Motivaatio, toteutus ja sisäinen voima tulee löytää uudelleen ja niitä varten tänään on My Day.
My Daytä siivittää myös juuri puunattu koti, salinjälkeinen raukea olo, viinilasill(llll)inen ja Jamie Cullum. Tv ja iPad pysyy tänään kiinni.
Tuntuu, että reissun jälkeen en ole saanut minkäänlaista otetta kiinni tästä arjesta. Ensin meni jetlagin puitteissa aikaa, sitten vain yleisen saamattomuuden. En ehkä kehtaa edes laskea kuinka monta Gilmoren tyttöjen jaksoa olen viime aikoina katsonut, tai kuinka monta kerrosta on tullut lisää Tiny Toweriin. Tänään päätin pistää pisteen löysäilylle.
Tänään, kunhan saan tähän ensin jaariteltua jonkinlaista tekstiä, otan näytölle esiin sen ensimmäisen postaukseni, jossa määrittelin niitä asioita mitkä tekevät elämästäni paremman. On punakynän vuoro ja uusien ajatusten ja tavoitteiden aika. Motivaatio, toteutus ja sisäinen voima tulee löytää uudelleen ja niitä varten tänään on My Day.
My Daytä siivittää myös juuri puunattu koti, salinjälkeinen raukea olo, viinilasill(llll)inen ja Jamie Cullum. Tv ja iPad pysyy tänään kiinni.
lauantai 14. heinäkuuta 2012
Siskoja voisimme olla
Olen pian ollut kotosalla jo viikon verran, mutta en ole vieläkään aikaansaanut mitään syventävää lomapostausta tänne. Jotenkin aina käy näin: kun palaan lomalta suljen kaiken lomaan viittaavaan pois silmistä ja mielestä. Otan aikaa ja lomaa lomalta paluuseen. Tuntuu etten vieläkään ole valmis, mutta koen jokseenkin pakottavana sanoa tänne edes jotakin.
Mitä enemmän matkustan sitä pienemmäksi maapallo tulee. Ennen Amerikka, tuo osavaltioiden ihmemaa, on näyttäytynyt minulle jotenkin ihmeellisenä ja tavoiteltavana paikkana. Ehkä matkakohteestani johtuen en kokenut ennalta ajattelemaani glamouria tai Hollywoodhenkeä ja ehkä siksi koen nyt, että maana Amerikka on samanlaisten tavallisten ihmisten maa aivan kuten Suomikin on.
Siellä on ihmisillä oma elämä, on omat murheet, työt, kotiaskareet. On perhettä, ystäviä, eläimiä. On aikaa mennä shoppailemaan, syömään tai yksille illalla. On mahdollisuus istua terassilla ja lukea.
On toki paljon myös erilaista ja paljon sellaista mitä en ymmärrä ja mitä ehkä tulen täällä jatkossa vielä kummastelemaan, mutta tällä hetkellä meitä yhdistää yhtäläisyys. Ja, vaikka kuinka pitkä matka sukupuullisesti on pikkuserkkuuteen, on siellä kaukana silti joku ihminen, joka on niin kuin minä.
Mitä enemmän matkustan sitä pienemmäksi maapallo tulee. Ennen Amerikka, tuo osavaltioiden ihmemaa, on näyttäytynyt minulle jotenkin ihmeellisenä ja tavoiteltavana paikkana. Ehkä matkakohteestani johtuen en kokenut ennalta ajattelemaani glamouria tai Hollywoodhenkeä ja ehkä siksi koen nyt, että maana Amerikka on samanlaisten tavallisten ihmisten maa aivan kuten Suomikin on.
Siellä on ihmisillä oma elämä, on omat murheet, työt, kotiaskareet. On perhettä, ystäviä, eläimiä. On aikaa mennä shoppailemaan, syömään tai yksille illalla. On mahdollisuus istua terassilla ja lukea.
On toki paljon myös erilaista ja paljon sellaista mitä en ymmärrä ja mitä ehkä tulen täällä jatkossa vielä kummastelemaan, mutta tällä hetkellä meitä yhdistää yhtäläisyys. Ja, vaikka kuinka pitkä matka sukupuullisesti on pikkuserkkuuteen, on siellä kaukana silti joku ihminen, joka on niin kuin minä.
torstai 5. heinäkuuta 2012
Tuunausta
Tämä blogiteksti on omistettu eräälle Heidille tästä blogiteksti-ideasta.
Tarvikkeet:
Tarvikkeet:
- Clutch-kokoinen laukku
- kiinnikkeitä jos siltä tuntuu, esim- avaimenperän rinkula
- Helminauha tai muu kaulakoru, joka kaipaa uutta elämäntehtävää
*minun*
Laukku on aikoinaan kuulunut isoäidilleni. Se löytyi tässä kevään aikana jonkun sellaisen kaapin perältä, mitä emme edelliskerralla penkoneet, kun kävimme hänen jäämistöään lävitse. Korun puolestaan ovat vanhempani tuoneet joltakin ulkomaanreissultaan. Maltalta todennäköisesti. Kumpaakaan näistä osasesta en sellaisenaan ole osannut oikein käyttää, mutta yhteistuumin niistä syntyi tämän kesän hittituote:
omalla maulla tuunattu ja personoitu clutch, joka pulppuaa tarinoita
syntyhistoriastaan jokaiselle sellaiselle, joka jotakin siitä
kysyy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)


