Näytetään tekstit, joissa on tunniste bodycombat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste bodycombat. Näytä kaikki tekstit

torstai 23. helmikuuta 2012

Power of the people


En tiedä mikä satunnainen mielenhärö eilen vakuutteli itseäni, että parisen viikon liikuntatauon voi katkaista Bodycombatilla. Voi sinällään, totta kai, mutta onko se viisasta?!

En ole koskaan oikein ymmärtänyt lausetta, jossa kädet tai jalat on ihan spagettia, mutta eilen ne sitä molemmat olivat. Varsinkin kädet. Uusi ohjelma piti sisällään paljon lyöntejä nenään, leukaan ja poskelle ja olin ihan hämilläni siitä kuinka en lähes mitään jaksanut tehdä enkä ainakaan täysillä. Osasyynä pidän sitä, että vuorokausirytmini on lomailun jälkeen kiepsahtanut aivan päälaelleen. Tällä viikolla on ollut normaalia se, että menen nukkumaan aamuneljältä tai -viideltä ja herään yhden, kahden tai kolmen aikaan. Jotenkin sillä tapaa menettää normaalin ruokailurytminkin, koska tuntuu typerältä alkaa kokkailemaan sitten, kun on nälkä - eli siinä yhdeksän tai kymmenen aikaan illalla. Tuo kombona tuottaa kuitenkin vetämättömän olon ja vaikka liikuntasuoritusta ennen tankkasin, ei se selkeästi ollut tarpeeksi.

Tämän viikon eläminen on herättänyt kyllä itseäni hienosti siinä, että voin jatkaa keskinkertaista elämääni elämäni loppuun asti - jos haluaisin. Mutta haluanko?! En. Joten se muutos on minussa ja teoissa, ei vain ajatuksissa. Huomenna käännän unirytmin, siivoan ja hoidan lainahauvaa ja viikonlopusta eteenpäin pakotan itseäni tekemään niitä asioita mistä olen tässä koko ajan viime aikoina haaveillut.

torstai 1. joulukuuta 2011

Vaivasta vaivaan ja vaivaistaloon


Ainakin siltä kovin tässä tuntuu. Olen viime aikoina (eli viimeisen parin viikon sisään) käynyt useamman kerran salilla sekä Bodycombatissa. Jälkimmäisessä oli vaihtunut taas ohjelma ja, vaikka sekin vaikutti ihan mukavalta, tuntuu, että rikoin siinä taas jotakin itsessäni. Nimittäin jalkapohjan/nilkan seudun.

Viimeksi siellä oli niin paljon väkeä paikalla, että piti taatusti liikkua aina oikeaan suuntaan silloin, kun liikkua piti, koska muuten olisi saanut ottaa vieruskaverin iskuja omaan vartaloonsa. Osa niistä sivuliikkeistä oli kuitenkin sinällään vaativia, että luulen tehneeni niitä askelluksia jotenkin väärin ja todennäköisesti siinä rytäkässä tuo jalkakin jotenkin otti osumaa. Se on siis kipeä varsinkin portaita ylöspäin kävellessä sekä useasti aamuisin tai muuten pitkän levon jälkeen. Joten taas taukoa liikkumiseen ainakin loppuviikon verran.

Tänä aamuna heräsin myöskin taas kovaan kurkkukipuun, jota olen yrittänyt lääkitä Finrexineillä ja muilla flunssalääkkeillä sekä vitamiineilla. Ei kovin kiinnostaisi tämän kaltainen kipuilu, kun taas olisi huomenna tiedossa yhdet pikkujoulut. Pikkujoulut ovat onneksi rauhalliset, koska yksi on raskaana, yksi imettää, yksi tulee autolla ja kaksi on päälle viisikymppistä, jotka tuskin jaksavat lähteä kanssani yöhön.

Onneksi muu viikonloppu on silti vapaa sen kummemmista menoista. Jotenkin ihana vain istua ja olla.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Viikon verran liikuntaa


Kävin pitkästä aikaa ihan vaan salilla. Ehkä johtuen siitä, että edellisestä kerrasta oli kulunut niin pitkä aika, oli käynti jotenkin erittäin tahmeaa. Tahmeus saattoi johtua myös siitä etten ollut suunnitellut käyntiä mitenkään tarkemmin vaan haahuilin jotenkin päämäärättömästi vain laitteesta toiseen. Sain kuitenkin ajallisesti noin tunnin verran siellä salilla jotakin tehtyä ja sama olisi tarkoitus toistaa perjantaina. Alunperin oli tarkoitus mennä perjantaina uudelleen siihen FysioBodyyn, mutta kaverin sairastuessa en siihen yksinkään halua nyt kuitenkaan mennä.

Tänään olisi ollut myös rakkauspakkauslajipäivä, mutta olen jotenkin todennäköisesti niissä potkuissa venäyttänyt tai muuten juuri siellä loukannut jalkaa lonkan seudulta enkä uskalla nyt hetkeen sitä harrastaa, kun välillä istuminen, makaaminen tai kävelykin sattuu ja jotkut illat vaativat osakseen särkylääkkeitä sen takia. Harmittaa kyllä, todella, koska verrattuna esimerkiksi tämän päivän saliin ei ilmassa ollut yhtään intoa tai energiaa, niin kuin aina kyllä Bodycombatia harrastaessa!

Se FysioBody on muuten sellainen huomattavasti rauhallisempi jumppa, minkä liikkeillä yritetään ensisijaisesti parantaa esimerkiksi selän liikkuvuutta. Osin voisi keppijumpaksikin kutsua, koska sellaisen kanssa siinä heilutaan myös paljon. Yllättävää kyllä, tämän tunnin jälkeisinä seuraavina päivinä oli vatsalihakset kipeämmät kuin koskaan minkään muun tunnin jälkeen. Vaikka siis ei oikeastaan edes tehty vatsaliikkeitä. Ja tämä koski myös huomattavasti fitimmässä kunnossa olevaa salikaveriakin.

FysioBodyä veti se sama minihitler kuin BodyViveä, mutta ehkä juuri lajityypistä riippuen hän ei tässä ollut niin päällekäyvä. Tässä kun oli kuitenkin tarkoitus tehdä liikkeet omassa tahdissa ja siten ettei missään nimessä revi yhtään mitään - ei siihen oikein huudot tai karjumiset kuulu. Tästä huolimatta kyseinen vetäjä ei silti nouse suosikkeihin ja yritän todennäköisesti välttää hänen tuntejaan aina mahdollisuuksien mukaan.

Toisaalta haluaisin mennä huomennakin salille, mutta siten aikataulusta tulisi liian kiireellinen. Olen menossa salikaverin luokse Oriflame-kutsuille ja siellä vierähtää todennäköisesti se koko ilta, varsinkin, kun hän asuu ihan toisella paikkakunnallakin. Kyseinen meikkimerkki on vielä itselleni ihan tuntematon, mutta toivoisin löytäväni sieltä joitakin halpoja kynsiin liittyviä juttuja. Eihän ne eilen laskemani 32 kynsilakkaa nyt riitä mitenkään! ;)

keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Väkivaltaa

Syksyinen päivä. Tyhjäilimme isovanhempieni mökkiä sen jälkeen, kun isoisäni oli kuollut. Aurinko paistoi ja oli jotenkin todella rauhallista. Siihen asti kunnes äidilleni ja äidinäidilleni tuli riitaa. Heille, jotka ei koskaan riitele. Äiti ei pitänyt siitä, että äidinäitini yritti raahata massiivista vaatekaappia ruohikon poikki. Äiti pelkäsi, että äidinäidille käy siinä jotakin, vanha kun hän jo on. Siinä he riitelivät, kiskoivat vaatekaappia edes takaisin. Kunnes kaappi lipesi äidinäitini käsistä ja kaatui. Suoraan äitini päälle. Juuri ennen tappavaa iskua äitini ehti saada päänsä pois vaatekaapin alta. Miten muuten kävi?!


En tiedä, kun heräsin. Ja kello oli kolmea minuuttia vaille heräämisaikaa, joten ei kovin positiivisena alkanut päivän ensimmäinen ajatus.

Ajatusta pahoinpideltiin sitten illan bodycombatissa. Tätä samaista ohjelmaa on jäljellä vielä ainakin viiden viikon ajan. Koen, että olen jo suhteellisen sisällä siinä, mutta sittenhän alkaa se hienosäätö, joka ehkä vaativampaa kuin yksittäisten liikkeiden "sinnepäin" opettelu.

Tämä on kyllä niin minun lajini kuitenkin, en voi muuta sanoa.

perjantai 16. syyskuuta 2011

Saliajatuksia


Kävin tänään pitkästä aikaa ihan vaan salilla. Poljin 20 min. crossarilla, 20 min. kuntopyörällä ja lopun n. 20 minuuttisen ajan heiluttelin pääosin erilaisia käsilihaksille tarkoitettuja laitteita. Sen lisäksi näin tuttuja, vaihtelin kuulumisia ja kokeilin hierontatuolia. Tuolla salilla näitä tuoleja on kolme kappaletta, kaksi samanlaista ja yksi erilainen. Ajauduin tällaiseen erilaisempaan istumaan ja.. Mitenkä sen sanoisin?! Ehkä hierontatuolit sopivat sellaisille, jotka muutenkin tykkäävät hieronnasta. Itsestäni tuntui lähinnä siltä, että olin enemmän jännittynyt siitä poistuessa kuin mitä olin siihen istumaan mennessä. Pitää ehkä kuitenkin kokeilla ne toisetkin tuolit, koska ne kallistuivat käytön aikana vaakatasoon - toisin kuin tämä omani.

Samaan aikaan, kun vielä puuhastelin siellä kuntosalin puolella, oli salissa menossa zumba. Vetäjänä oli se samainen henkilö, joka minulle koko paikan silloin alussa esitteli ja, joka on aina todella ystävällisesti jutellut sen jälkeenkin. Jotenkin vaikutti sieltä lasin läpi tuijottaessa, että kyseinen zumba vaikutti jotenkin vähemmän ongelmalliselta kuin se, jolla itse olin. Enkä voi uskoa sitä, että sanon tämän, mutta ehkä sen takia minun täytyy sittenkin kokeilla vielä uudestaan sitä zumbaa. Mennä juuri tälle ohjaajalle, koska ainakin yksi kaverikin sanoi sitä, että tunnit saattavat vaihdella ihan siitä ohjaajastakin riippuen. Toisaalta ehkä haluaisinkin pitää ne zumbahanskat siellä naulassa, mutta toisaalta jokin masokistinen piirre ehkä pakottaa kokeilemaan sen lajin vielä uudestaan.

On vain jotenkin niin paljon mitä kokeilla! Salilla törmäämäni tuttu suositteli rpv:tä eli reisi-pakara-vatsa-jumppaa. Olen jotenkin ajatellut, että menisin siihen vasta sitten, kun kunto on tästä vielä huomattavasti parempi, mutta toisaalta hän kuvaili sitä sellaisin sanoin, että olisi ihan kiva sekin jo pian testata.

Toinen mikä odottaa yhä testaamista on spinning. Sen lisäksi olisi kiva kokeilla mm. bodyviveä ja muita ehkä vähän rauhallisempia liikuntamuotoja. Onhan tässä toki aikaa, mutta niissä jo hyväksihavatuissakin olisi kiva viikon aikana ehtiä käydä. Harmittaa esimerkiksi ihan, että se maailmanpieksemistunti on ollut pari viikkoa nyt tauolla, mutta ei ole ollut mitään rakoa mihin sen laittaisi - ensi viikolla tosin jo pakko!

Nyt vaan pitää pitää sormet ristissä sen suhteen ettei enää mitkään kipuilut veisi aikaa tältä harrastukselta pois...

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Epälomailuasenne


Aina aikaisemmin jos olen matkustanut jonnekin, olen ottanut paikasta selvää ja tankannut vähintäänkin kaupunkikarttoja etukäteen. Mitä olen tehnyt tämän tulevan matkan eteen?! En mitään.

Kyllä ne siellä sitten selviää. Tämän takia en olekaan hyvä matkabloggailija ainakaan näin etukäteen. Palataan asiaan sitten, kun matka on ohitse... Jos kuitenkin jotakin, niin lentoliput on nyt tulostettu sekä vakuuteltu kanssamatkustajalle, että ei siksi et saa viedä pulloja lentokoneeseen, että ne koneen repeytyessä synnyttäisisivät itseensä painetta ja poksahtelisivat sitten siellä yläilmoissa aiheuttaen matkustajille vaaratilanteita VAAN siksi, että *se todellinen syy*. Kanssamatkustajani on siis hieman erikoinen n. äitini ikäinen henkilö, joka siitä huolimatta, että on jopa aikaisemmin käynyt miehensä kanssa ulkomailla, vaikuttaa siltä, ettei olisi koskaan täältä kotikaupungista poistunut!


Ajatus ei nyt oikein juokse. Tulin juuri toiselta bodycombat-tunnilta. Tokikin ohjelma oli juuri vaihtunut, mutta ei se mitään. Vaikka tässä nykyisessä on aika tappavat jalkatreenit, keskittyy se enemmän lyönteihin potkujen sijaan. JA se on hyvä. Juuri niissä potkuissa olinkin uskomattoman paska.

Treenikaverini ei tykännyt tästä ohjelmasta ollenkaan ja haluaisi ensi viikolla mennä johonkin muuhun. Siksi kokeilemmekin bodysteppiä sitten. Yritän kuitenkin itselleni mahduttaa yhden bodycombatinkin aikatauluun, koska jotenkin tästä tunnista jää aivan erilainen fiilis itselle kuin mistään muusta tähän mennessä kokeillusta. Sellainen voittajaolo. Että kaikki paha maailmassa on nyt selätetty, ja se on saatu aikaan sillä, että sitä on vedetty turpaan ja lujaa.

keskiviikko 17. elokuuta 2011

Bodycombat

 
"Tehokas tunti jossa yhdistellään liikkeitä eri itsepuolustuslajeista. BodyCombat kohentaa kuntoa ja itsepuolustuskykyä. Ohjelmaan kuuluu tehokkaita musiikkitehosteita."

Todellakin tehokas. Ensimmäisen 5-7 minuutin jälkeen olin jo aivan älyttömän hengästynyt ja ajattelin ettei kuntoni kestä MITENKÄÄN koko tuntia, että pitäisikö vaan kävellä pihalle samantien.

En kävellyt vaan jatkoin. Kunto ei riittänyt joka ikiseen hyppyliikkeeseen ja joustinkin lähinnä polvista silloin, kun parempikuntoiset hyppivät. Käsiliikkeet pystyi tekemään joko löysäillen tai tehokkaasti. Pyrin niissä tehokkuuteen, koska yläkropan treenaus on aina ollut se asia, jossa olen kokenut olevani ihan hyvä eikä ne liikkeet löysäillen olisi oikein tuntunut missään. Potkut ja tasapainoilujutut puolestaan eivät selkeästi ole minun juttujani, mutta niistä huolimatta jotenkin tässä lajissa pääsi rytmiin nopeammin ja paremmin kiinni kuin Zumbassa, mutta nuo kaksi asiaa oli ehdottomasti ne haastavimmat jutut.

Puolessa välissä tuntia vannoin ettei koskaan enää, mutta kun tuli loppuvenytysten aika nousi pinnalle myös fiilis, että minähän jaksoin. En niin täysillä kuin ne kaikki muut, mutta jaksoin. Haastoin itseni tähän lajiin enkä kävellyt sieltä ulos. Jos olen jaksanut yhden tunnin tätä, voin jaksaa toisenkin. Näin sovittiinkin treenikaverin kanssa ensi viikollekin treffit tämän lajin äärelle.

Tämän lajin myötä heräsi inspiraatio hankkia sykemittari. Olisi kiva tietää, että missä lukemissa se sydän hyppelehtii niinä pahimpina hetkinä, mutta taidan odotella jouluun tms. sen asian suhteen. Tarkoitushan olisi tässä katsella sitä rahankäyttöä ja ostaa ainoastaan niitä välttämättömimpiä asioita. Sitä sykemittari ei ehkä kuitenkaan ole.

Mutta nyt taidan kadota jo nukkumaan. Tämä treenikerta vei ehdottomasti mehut!