Mutta pahoittelen, oikeasti puhun kyllä kahvista.

Viimeksi eilen erään kahvilan pöydän ääressä surkuttelin kahviseuralaiselleni ikävääni kahvia kohtaan. Tietyllä tapaa kyseinen aines on aika kummallinen sellainen. Ei se mielestäni erityisen hyvää välttämättä ole ja jos pitäisi löytää sen parhain puoli, olisi se ehdottomasti tuoksu. Kahviin ja sen juontiin liittyy silti mielestäni tietynlainen tunnelma, jota ei voi tavoittaa vaihtoehtoisella juomalla. Kahvi mielletään oivallisimmaksi taukojuomaksi ja sitä juo mielellään niin talven pakkasilla kuin kesän helteilläkin. Sitä mukakorvaava tee ei välttämättä mielestäni ole samanlainen juoma eikä teetä tee samalla lailla mieli eikä se tuoksu useimmiten mitenkään erikoiselta.
En välttämättä ole koskaan huomannut kahvin tai kofeiinin piristäviä vaikutuksia. Sen sijaan noin vuosi sitten sain kokea sen negatiivisia vaikutuksia itseeni. Kroppani taisi olla muutenkin aika sekaisin, koska jouduin jättämään todella monia ruokalajeja pois valiostani - ja joihinkin niistä syntyi ihan allergiakin. Kahvi aiheutti minulle kuitenkin alkukaneetissa kuvailemia tunteita ja tajusin viimein jättää sen pois.
Näiden nollaunien jälkeen päätin kuitenkin tänään kokeilla. Kävisikö kahvi sittenkin taas minulle?! Kieltämättä aktiivisuuspuuska on yllättänyt ja olen näinä aamun varhaisina tunteina saanut jo vaikka mitä aikaan. Kääntöpuolena puolestaan osaan ainakin kuvitella mitä "sweating balls"-termi tarkoittaa. Hikoan kuin pieni sika tai vaihdevuotinen nainen. Jää kuitenkin nähtäväksi olenko lounasaikaan taas se myrtynyt ja maailman surullisin ihminen. Onneksi sentään lounailen kyseisen kuvauksen täydellisen vastakohdan kanssa, joten ehkä maailma (ja minä) silti pelastuu...
