keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Lesson learned

Odotin tänään bussia noin 45-minuuttia ehkä noin 80-vuotiaan mummon kanssa. Koska ollaan Irlannissa totta kai hän alkoi jutustella kanssani. Hän oli kotoisin Englannista ja matkusti aina muutaman kerran vuodessa kyseiseen pieneen irlantilaiseen kylään. Hän rakasti matkustamista ja olisi halunnut muuttaa 1960-luvulla Australiaan silloin, kun sieltä käsin tarjottiin mahdollisuutta tulla asuttamaan maata koko perheen/suvun voimin vain kymmenen punnan hinnalla. Hänen aviomiehensä ei kuitenkaan innostunut siitä, joten matka jäi tekemättä. Kun mies lopulta kuoli 24 vuotta sitten lähes samantien mummo pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja lähti unohtumattomalle reissulle Australiaan ja Uuteen Seelantiin.

Muutamia vuosia sitten hän mietti uudestaan minne voisi yhä matkustaa ja mieleen nousi ajatus Australiasta. Hänen australialainen ystävänsä, joka oli naimisissa suomalaisen kanssa, pyysi mummoa kuitenkin unohtamaan ajatuksen. Lento olisi pitkä, yli 24-tuntia - eikä mikään siellä olisi niin kuin ennen. Matkustamalla uudestaan sinne missä joskus oli ollut niin ainutlaatuista saattaisi kerralla pilata ne vanhat muistot.

Mummo ei koskaan matkustanut uudestaan Australiaan ja minä ymmärrän häntä tänään paremmin kuin hyvin. Tiedän myös, että en koskaan enää matkusta siihen pieneen kylään enkä edes tänne Corkiin. Jos haluan vielä Irlantiin, on matkakohteet jossakin aivan muualla päin, joko pohjoisessa tai lännessä.

En halua rikkoa muistojani siltä yhdeksän vuoden takaiselta ajalta. Haluan lähinnä vain unohtaa, että tulin tänne nyt. Tiedän etten sitäkään unohda, mutta ainakin opin jotakin ja sain varmistuksen jo omalle toissapäiväiselle ajatukselle: jotkut kivet on parempi jättää kääntämättä uudelleen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti