tiistai 29. toukokuuta 2012

Unten työelämää

Jostakin syystä viime aikoina olen unissani vieraillut useasti edellisellä työpaikallani. Lähes joka yö olen siellä ollut. Olen kuljeskellut käytävillä, jutellut ihmisten kanssa tai viettänyt aikaa taukohuoneessa. Eräässä unessa olikin juuri sinne taukohuoneeseen tuotu pasta-astioita, joista sai itselleen keittää sopivia lounasruokia. Olin kasannut pastaa lautaselleni ja mietin kuinka sitä keittäisin; riittäisikö vedenkeittimellä kiehutettu vesi vai pitäisikö alkaa hämmentää kattilaa.

Siinä tätä elämää suurempaa kysymystä miettiessäni paikalle asteli eräs vähän astetta suurempi kiho. Hän huomautti, että tiesinhän jos haluan pastaa siellä syödä, se tulisi maksamaan minulle kympin kuukaudessa. Kysyin, että kävisikö kenties jos maksaisin vain tämän kyseisen kuukauden verran, koska en tiennyt haluaisinko jatkossakin siellä pastaa syödä. Se kävi, mutta jäin itse yhä hieman epäilemään.. Kävisikö sittenkin jos maksaisinkin vain tämän pasta-annoksen, koska en tiedä haluanko sitä muina päivinä siellä syödä? Sekin kävi.

Otin pastani ja menin ruokapöydän ääreen. Siellä yhtäkkiä repesin hervottomaan nauruun ja kummastuneelle pöytäseurueelleni sain naurun kyyneleiden seasta sanottua, että miksi edes ajattelin maksavani useamman päivän, kuukauden tai jopa vuoden annoksista, kun enhän ole edes siellä enää töissä. Naurukohtauksen jälkeen jäin ihmettelemään, että miksi ylipäätään olin tullut entiselle työpaikalleni syömään pastaa. Vastausta siihen en keksinyt, mutta seuraavana yönä olin taas tällä työpaikallani kertomassa tätä tarinaa silloisille läheisimmille tykavereilleni. Ja naurua taas riitti.

Uskon, että nämä hiukan levottomatkin unet pohjustavat itselleni niitä tunteita, kun oikeassa elämässä ehkä jopa ensi viikolla menen tänne entiseen työpaikkaani hakemaan nykyistä työntekijää lounaalle. Silti ehkä jo tässä vaiheessa toivoisin tältä tulevalta yöltä hieman toisenlaista uniskaalaa. Eiköhän tuon paikan käytävät, huoneet, ovet ja pihat ole kuitenkin jo tarpeeksi käveltyjä puolestani.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti