tiistai 22. marraskuuta 2011

Pessimistikin pettyy

Kävi siis aika pitkälti niin kuin oletinkin ja itse asiassa vielä pahemmin. En siis tule todennäköisesti saamaan opintovapaata, koska ”se olisi epäreilua sille, joka sijaistaa työkaveriasi”. Tämän lisäksi saan tehdä työtäni yksin ajalla maaliskuu-elokuu. Eikö olekin kiva vaihtokauppa?! Ei opintovapaata, mutta palkinnoksi keväälle kahden ihmisen työt.

Niin ja siitä huolimatta ettei meidän palveluita käytetty viime vuonna kesäkuussa ollenkaan, vaikka siihen oli päivittäinen mahdollisuus, pitää sama mahdollisuus tänäkin vuonna heille antaa. Ja kuka senkin asian hoitaa?! No kukapa muu.

Määräaikaista tällaista sopimusta en edes allekirjoittaisi, mutta ehkä siinä vakituisessa on se hyvä puoli, että irtisanoutumisaika on suhteellisen lyhyt. Harkitsen nimittäin erittäin vakavissani sen käyttöä esimerkiksi ensi vuoden maaliskuun tienoilla. Miettikää sitten perkele siinä miten työnne järjestätte, kun se, jonka niskaan ajattelitte kaiken kipata liukeneekin sieltä alta. Omissa yhden hengen töissänikin on jo riittävästi ja niitäkin täytyy välillä karsia, kun ei kaikkea ehdi. Täällä on käytännöllisesti mahdotonta hoitaa kahden ihmisen töitä lyhyitä muutaman päivän sairauslomia lukuunottamatta ja olimme työkaverin kanssa siinä käsityksessä, että jos jokin on mennyt esimiehellemme perille niin juuri se!

Mutta ei.  Olen puulla päähän lyöty. Ja surullinen.

2 kommenttia:

  1. Oi ei! ja huh huh.
    Vai että epäreilua sijaiselle.
    Oi että harmittaa vuoksesi! Halirutistus täältä!

    VastaaPoista
  2. Laiha lohtu, mutta onnistuisko edes jonkinsortin osa-aikaisuus sitten sijaisen tultua? Avittaisi opintojuttuja tietysti paljon vähemmän, mutta tyhjää parempi?

    VastaaPoista