Kuulin välikäsien kautta, että työsuhteeni tullaan vakinaistamaan vuoden vaihteessa, mutta koska kuulemani on kuitenkin yhä välikäsien kautta kuultua, en uskalla luottaa asiaan. Uskon sen sitten, kun näen sen kirjoitettuna paperille, vaikka todennäköisesti kuulen sen itsekin ensi viikon kehityskeskustelussa.
Kyseisessä keskustelussa aion ottaa esiin tämän lisäksi ainakin palkkauksen sekä opintovapaatoiveen. Hankalaksi jälkimmäisessä tekee ehkä se, että työkaverini tulee olemaan samaan aikaan äitiyslomalla kuin minä opintovapaalla - minä tosin lyhyemmän aikaa. Pelkään, että opintovapaa evätään sen takia, koska jo yhden sijaisen hankkiminen tällä kertaa tuntuu olevan kovin haasteellista. Silti se on ainut aika jolloin voisin olla opintovapaalla. Ja enhän sitä varmasti tiedäkään, että evättäisikö se suoraan.
Istuin eilen kalenterin kanssa työpöydän ääressä ja päätin suunnitella näitä asioita, koska pelkään, että jotenkin vain jumitan ja pyörittelen ajatuksina asioita oikeiden tekojen sijaan. Ajattelin, että voisin olla kesäkuun 2012 palkattomalla vapaalla, heinäkuun kesälomalla, elo- ja syyskuun töissä ja loka- tai marraskuussa lähtisin opintovapaalleni ja jatkaisin sitä aloituskuukaudesta riippuen tammi-, helmi- tai maaliskuuhun 2013 saakka. Ilmeisesti en voi saada aikuiskoulutustukea tältä ajalta, koska en ole ollut 8 vuotta työelämässä aloituspäivämäärään mennessä (jää vuodelta vajaaksi), mutta ei se haittaa. Enkä anna sen haitata. Tänä aikana suorittaisin kuitenkin ne viimeisimmät kurssit sekä kirjoittaisin sen sata sivuisen opinnäytetyön. Jotenkin tuntuu, että työn ohella tehtäväksi minusta ei ole ainakaan kirjoittamaan. Ja todennäköisesti joudun käymään koululla tuona syksynä viikottain, koska haluamiani suuntautumisvaihtoehtoja ei välttämättä järjestetä aikuispuolella ollenkaan :(
Tämän enempää en uskalla haaveilla. Pessimisti minussa uskoo, että toivettani ei kuulla.
oi toivotan onnea! vakinaistamisen sekä suunnitelmien toteutumisen suhteen.
VastaaPoista