
On ollut jotenkin surkea fiilis tänään. Ihmiset on niin erilaisia ja välillä tulee ihan puun takaa sitten ihmetykset erilaisista tavoista vielä tässäkin iässä eteen. En nyt enempää viitsi avata tätä tilannetta tässä, mutta asia kaihertaa mieltä silti ja olo on jotenkin surullinen. Päätin mennä kokeilemaan Zumbaa mielennollausfiiliksellä. Sen se nollasikin siksi tunniksi mitä se kesti, mutta ei sen pitempään.
Mutta puhutaan mieluummin Zumbasta. Se on laji, jota kohtaan minulla on ollut suuri asennevamma. Ärsytti ja otti niin päästä silloin, kun se tuli ja jokainen ihminen tiettyjä perheenjäseniä myöten hehkutti sitä uudestaan ja uudestaan. Kasvotusten ja Facebookissa. Ja kasvotusten ja Facebookissa. Kehuivat, että se on ihan mieletöntä ja hauskaa.
Mielestäni se oli raskasta, mutta ei mieletöntä eikä kovin hauskaakaan. Jotenkin se, että tunti koostuu yksittäisistä biiseistä joihin jokaiseen on oma tanssikuvionsa on ehkä ajatuksena hauska. Mutta näin ensikertalaisena se, että juuri kun oppii jonkun kuvion ja rytmin, vaihtuu kappale ja sitten on taas ihan pihalla. Ehkä kyseinen laji vaatisi useamman käyntikerran, mutta en innostunut siitä niin paljoa, että haluaisin toiste siellä enää käydä.
Mutta nyt laji on sentään kokeiltu ja koen saavani jatkaa mörökölliyttäni kyseistä lajia kohtaan, ihan nyt varsinkin näin omakohtaisen kokemuksen pohjalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti