
Olen vähän miettinyt näitä tulevia matkustuksiani. Lähtöhän sinne Italiaan koittaa kolmen päivän päästä (mitään en ole pakannut tai miettinyt koko reissua - outoa), mutta katse siintää silti jo niissä tulevissakin.
Eräs ystäväni asuu Lontoossa ja koska hänen luokseen sinne haluaisin mennäkin - ja koska en keksi mitään miellyttävämpää tapaa viettää synttäreitäni ensi vuonna, tulinkin siihen tulokseen, että jos hänelle vain sopii niin lähden sinne silloin. Jos hänelle ei sovi niin lähden jonnekin toisaalle. Toisaalta huvittaisi mennä Irlantiin, mutta koska olen aikaisemmin ollut Irlannissa talviaikana, haluaisin seuraavan kerran ajoittuvan kesään. Tulevana kesänä se ei kuitenkaan ole mahdollista, koska aion lähteä silloin Amerikkaan sukulaisteni luokse. He asuvat Portlandissa, mutta olisi jokseenkin kätevää samalla reissulla reissata ehkä muutenkin siellä länsirannikolla tai vaihtoehtoisesti itärannikon New Yorkissa. Mitä enemmän olen lukenut erilaisia matkablogeja, sitä vähemmän minua pelottaa matkustaa yksin.
Ehkä aina en ole ollut tyytyväinen siihen, että elän yksin ja ilman parisuhdetta, mutta tässä ihan viime vuosien aikana se tunne on vahvistunut siihen, että kaikki on ihan hyvin näin. Olen tottunut olemaan itsekseni enkä usko enää, että kenenkään toisen ihmisen mahduttaminen tähän kuvioon olisi mitenkään vaivatonta tai oikeastaan edes haluttua. Minusta on jokseenkin ihanaa tämä ylhäs yksinäisyyteni, jota kuitenkin voin täyttää ystävillä, ystävien lapsilla, perheenjäsenillä ja muilla sukulaisilla. Joistakin tuntuu ehkä hassulta se etten kaipaa tähän mitään lisää, mutta en kaipaa. Kaipaan ehkä enemmän rahaa ja vapaa-aikaa, jotta voisin nautiskella tästä kaikesta vielä enemmän ;)
Jotenkin kaikki tuo yllä oleva on tuonut itselleni jonkinlaisen zenimäisen sisäisen rauhan. Kaikki on tässä ja se on hyvä. Mitä silloin voi muuta edes tehdä kuin nauttia siitä?! Jotta blogilla olisi silti vielä jokin pointti, tavoittelen silti yhä niitä ensimmäisen postauksen asioitani. Niillä tämä kaikki saadaan vielä paremmaksi ja listaamalla ja päivittämällä elämää tänne säilytän vakaammin tämän tunteen itsessäni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti