Otsikko pohjaa johonkin kummaan punaviiniin liittyvään himoon, joka on kolkutellut ovellani joka ikinen viikonloppu viime aikoina. Onneksi on ollut tilaisuuksiakin missä sitä juoda.
Yksi niistä oli viikontakainen matka toiseen kaupunkiin ja siellä ystävän sohvalla lojuilu ja viinilasillis(t)en tyhjentäminen. Viimeisen kerran lasit täytettiin aamukolmelta joten ehkä se jo kertoo, että ilta oli hyvä.
Tänä viikonloppuna pääsin puolestaan juomaan viiniä kaverin järjestämille korukutsuille. Paikalla oli koruesittelijä satojen eri korujen kanssa ja niitä sai rauhassa kaverin olohuoneessa hypistellä, sovitella - ja ostaa. Ja keittiöstä käydä hakemassa syötävää - ja sitä juotavaa.
Millähän verukkeella voisin ensi viikonloppuna taas juoda punaviiniä?!
Ps. Pihlajanmarjoista ei välttämättä viiniä tehdä, mutta värin puolesta tämä ottamani kuva juuri tähän postaukseen kuitenkin päätyy...
sunnuntai 23. syyskuuta 2012
perjantai 14. syyskuuta 2012
Piloxing
Viimeinkin tuli taas kokeiltua jotakin aivan uutta! Piloxing on siis:
"Laji, joka yhdistää pilateksen, boxingin sekä tanssin. Vauhdikkaiden nyrkkeilysarjojen välillä on staattisia pitoja, tasapainoilua ja lyhyitä ja helppoja tanssisarjoja. Rytmikkäästi tehtävät Pilates-liikkeet haastavat vatsalihakset sekä intervalliharjoittelu takaa, että syke pysyy koholla koko tunnin ajan. Keho yllätetään uusilla liikkeillä ja rytmeillä yhä uudestaan, joka takaa että hiki virtaa huolella. Tunti ei sisällä pitkiä askelsarjoja tai vaikeita koreografioita, joten aloittelijakin pääsee lajin melko nopeasti sisään."
Tunti oli ehdottomasti tehokas ja tässä nyt, kun seuraavana päivänä tätä postausta kirjoitan on allekirjoittaneen koko keskiruumis erittäin kipeä ja kankea. Tässä siis tietää todella tehneensä jotakin eilen. Ehkä itselleni silti jäi hiukan tyhjäfiilis tunnista. En kovinkaan pidä pilateksesta eikä nyrkkeilykään sellaisena ehkä ole se laji mitä kutsuisin omimmaksi. Ehkä ajattelin myös tämän olevan enemmän Bodycombatin tapaista, mitä se ei kuitenkaan ollut, vaikka lyönnit olivatkin samanlaisia kuin tässä Piloxingissa.
Voin antaa lajille vielä joskus toisen mahdollisuuden, mutta en usko, että aivan lähiaikoina tulen käymään tällä tunnilla kuitenkaan...
keskiviikko 12. syyskuuta 2012
Turhauttavat deittimarkkinat
Kaupungissani on 139 kappaletta ikähaarukkaani (25-35) osuvaa miestä. Niistä:
Koko Suomessa on 118 ikähaarukkaani sopivaa miestä, jotka ovat ilmoittaneet lapsihaluttomuutensa profiilissaan. Niistä 4 asuu kaupungissani. Näistä neljästä kahden spekseihin en mahdu, yksi hakee vain seksiseuraa ja se jäljelle jäävä on tuo täydellinen huumeidenkäyttäjä. Että siinäkö jutussa pitäisi nyt jotenkin joustaa ja laskea rimaa?!
- n. 40 kpl on sellaisia, joista jo varsinaiseen profiiliin klikkaamatta näkee, että me ei toimittaisi yhteen. Näillä ehdokkailla on siis lapsia tai he niitä haluavat - tai sitten etsivät pelkkää seksiseuraa.
- n. 30 kpl alkaa ja päättyy sanoin: "en mä tiedä mitä tähän laittaisin, mutta ota yhteyttä jos kiinnostaa". Niin.. Mikäpä tuossa pitäisi kiinnostaa?!
- 40 profiilia on kiinnittänyt huomioni jotenkin. Näistä neljästäkymmenestä:
- 24:n valitsemiin spekseihin (ikä, paino, pituus tai lapsihalukkuus) en mahdu
- 1:llä on lapsia
- 4 on niin laihoja ruipeloita, että murskaisin niiden luut tyyliin jo kätellessä
- 2 hakee pelkkää seksiseuraa
- 4:n profiilista ei irronnut mitään eikä mitään jäänyt käteen
- 1 on täysin ruotsinkielinen
- 1 on eläkkeellä
- 1:n profiilista en tiedä kuuluuko se kategoriaan "ei mitään" vai pitäisikö ottaa yhteyttä.
- 1:n kanssa kävin deitillä, oli aika kaverifiilis ja siitä huolimatta, että tiesi etten halua lapsia puheessa vilahteli "sitten, kun musta tulee isä"-tyyliset lausahdukset.
- 1:n profiili oli täydellisin ja vaikutti todella mukavalta ihmiseltä, mutta kyseinen tyyppi on huumeidenkäyttäjä
- Jäljelle jää n. 30 kpl viimeisiä toivoja, joiden profiileita en ole yllä olevien aatosten ja tietyn aistittavissa olevien mitäänsanomattomuuksien pelossa uskaltanut vielä avata.
Koko Suomessa on 118 ikähaarukkaani sopivaa miestä, jotka ovat ilmoittaneet lapsihaluttomuutensa profiilissaan. Niistä 4 asuu kaupungissani. Näistä neljästä kahden spekseihin en mahdu, yksi hakee vain seksiseuraa ja se jäljelle jäävä on tuo täydellinen huumeidenkäyttäjä. Että siinäkö jutussa pitäisi nyt jotenkin joustaa ja laskea rimaa?!
perjantai 7. syyskuuta 2012
Oikeasti
yksi selventävä tieto ja elämä alkaa näyttää tältä:
Jos jotakin kenties semisti hyvää ja normaalia tästä kaikesta jäi - todella tein sen treffi-ilmoituksen tänään. Se on tosin niin inhorealistinen ja kaikin puolin pessimistisellä asenteella kirjoitettu, että en oleta postilaatikon täyttyvän luokseni juoksevista miehistä. Mutta katsellaan tarttuuko verkkoon muitakin kuin "onko sulla posliini"-miehiä...
- huvitus mennä ystävän kanssa yhdelle huomenna
- lounastreffit sovittuna ensi viikolle
- myös jumppatreffit todennäköisesti ensi viikolla
- "näin me juodaan koko ilta viiniä ja jutellaan"-aiheinen maakuntamatkailu toiseen kaupunkiin ensi viikon perjantaina
- apuni luvattuna koiranäyttelyyn ensi viikon sunnuntaille
Jos jotakin kenties semisti hyvää ja normaalia tästä kaikesta jäi - todella tein sen treffi-ilmoituksen tänään. Se on tosin niin inhorealistinen ja kaikin puolin pessimistisellä asenteella kirjoitettu, että en oleta postilaatikon täyttyvän luokseni juoksevista miehistä. Mutta katsellaan tarttuuko verkkoon muitakin kuin "onko sulla posliini"-miehiä...
Bye and Gone
Olen viimeisen parin kuukauden ajan ehkä uskotellutkin itselleni, että minusta sittenkin voisi olla parisuhteeseen. Kyseisen pohdinnan laittoi liikkeelle eräs entinen ihastukseni, joka otti pitkän tauon jälkeen yhteyttä ja jotenkin itse lähdin siihen heti tunteella peliin. Olen kuitenkin pitkin tätä aikaa miettinyt, että "ei voi helvetti olla näin vaikeaa jo ihan näin alussa" ja, että "kaikkea ei voi selittää sillä, että toinen on antisosiaalinen". Ja ehkäpä näiden ajatusten olisi pitänyt kertoa jo siinä vaiheessa jotakin?!
Nyt on kissa nostettu molemmin puolin pöydälle ja hänen puoleltaan todettu ettei tästä tule mitään. Ehkä Oikeissa Parisuhteissa on niitä hyviä puolia niin paljon, että kaikki loppujen lopuksi kannattaa, mutta siitä huolimatta, että olen pitänyt kyseistä ihmistä omana sielunkumppaninani - olen nyt jokseenkin helpottunut. Voin myöntää sataprosenttisesti etten ole pitänyt siitä ihmisestä, joka minusta tuli aina, kun joko odotin hänen yhteydenottoaan tai, kun mietin jotakin mitä oltiin tehty. Nämä viimeaikaiset asiat on niin selkeästi nähtävissä täällä bloginkin puolella: on ollut hiljaista, kun en ole saanut itsestäni mitään muuta irti kuin musiikinkuuntelua ja sohvalla löhöilyä. Edelleen, ehkä Oikeilla Ihmisillä ja Oikeissa Suhteissa kommunikaatio ja oleminen sujuu niin luonnollisesti ja jännityksettömästi (?) ettei tule tällaisia inhon tunteita itseään kohtaan, mutta tältä pohjalta silti jotenkin - olen nyt tilanteeseen tyytyväinen. Myönnettäköön tosin, että tämä tulos vaati muutamien päivien itkua, stressiä ja epätoivonhetkiä. Siitä huolimatta olen ehkä silti jollakin hämärällä tavalla tyytyväinen, että voin kääriä tämän miehen ja kaiken häneen liittyvän kuplamuoviin ja lähettää kyseisen pahvilaatikon jonnekin muistojen ullakolle.
Ja sille minulle, joka sen sekunnin sadasosaisen mietti, että voisi lähettää Suoli24:lle deitti-ilmoituksen - pidä vaihtoehto ihmeessä mielessä, mutta tällä hetkellä ala taas elää sellaisena kuin todella olet!
Nyt on kissa nostettu molemmin puolin pöydälle ja hänen puoleltaan todettu ettei tästä tule mitään. Ehkä Oikeissa Parisuhteissa on niitä hyviä puolia niin paljon, että kaikki loppujen lopuksi kannattaa, mutta siitä huolimatta, että olen pitänyt kyseistä ihmistä omana sielunkumppaninani - olen nyt jokseenkin helpottunut. Voin myöntää sataprosenttisesti etten ole pitänyt siitä ihmisestä, joka minusta tuli aina, kun joko odotin hänen yhteydenottoaan tai, kun mietin jotakin mitä oltiin tehty. Nämä viimeaikaiset asiat on niin selkeästi nähtävissä täällä bloginkin puolella: on ollut hiljaista, kun en ole saanut itsestäni mitään muuta irti kuin musiikinkuuntelua ja sohvalla löhöilyä. Edelleen, ehkä Oikeilla Ihmisillä ja Oikeissa Suhteissa kommunikaatio ja oleminen sujuu niin luonnollisesti ja jännityksettömästi (?) ettei tule tällaisia inhon tunteita itseään kohtaan, mutta tältä pohjalta silti jotenkin - olen nyt tilanteeseen tyytyväinen. Myönnettäköön tosin, että tämä tulos vaati muutamien päivien itkua, stressiä ja epätoivonhetkiä. Siitä huolimatta olen ehkä silti jollakin hämärällä tavalla tyytyväinen, että voin kääriä tämän miehen ja kaiken häneen liittyvän kuplamuoviin ja lähettää kyseisen pahvilaatikon jonnekin muistojen ullakolle.
Ja sille minulle, joka sen sekunnin sadasosaisen mietti, että voisi lähettää Suoli24:lle deitti-ilmoituksen - pidä vaihtoehto ihmeessä mielessä, mutta tällä hetkellä ala taas elää sellaisena kuin todella olet!
torstai 9. elokuuta 2012
Undo
En tiedä miksi, mutta jostakin syystä noin 8 vuotta sitten kuollut ystäväni on ollut paljon mielessä viime aikoina. Tänään kaivoin vanhan päiväkirjani esiin ja luin masentuneet mietteeni tuolta ajalta. Nyt kuuntelen sen aikaisen elämäni soundtrackiä: Björkin Vespertineä... Näin parisen päivää sitten yhteistä ystäväämme ja hän on menossa katsomaan Björkiä Flow-festivaalille. Ehkä siitä näiden ajatusten juuret?
Olen yhä sitä mieltä, että maailma menetti siinä hetkessä tärkeän osasen. Sellaisen, joka olisi saanut tästä kaikille meille paremman paikan missä elää. Jos olisi siis itse jaksanut ensin.
Tunnisteet:
kuolema,
menneisyys,
vaikuttavat ihmiset,
Yleinen,
ystävät
keskiviikko 1. elokuuta 2012
Liikuntapanokset kovenee
Ajattelin, että voisin ainakin elokuun ajan kokeilla sitä, että jokaisena arkiaamuna jolloin en lähde salille tai jumppaan, polkisinkin 30 minuuttia kuntopyörällä tai crosstrainerilla. Nämä laitteet siis löytyy ihan itseltäni ja kyseisen treenin voisi koittaa tehdä tyhjään mahaan.
30 minuuttia ei ole toisaalta mitään. Varsinkin kuntopyöräillen tehosta riippumatta se tuntuu lähinnä sunnuntaiajelulta. Ehkä voisi ajatella, että miksi vaivautua puolituntisen takia - mutta miksi ei?! Se on jotakin, vaikka silti aika vähän.
Muutamia vuosia sitten elin tällaisessa rytmissä muutaman kuukauden ajan joten onnistuminen on mahdollista tälläkin kertaa. Tällä viikolla olen crossaillut maanantaina ja tiistaina, tänään keskiviikkona kävin puolestaan taas bodyattackissa. Huomenna voisi ottaa iisimmin ja polkea kuntopyörää ja perjantaina suuntaan sitten salille.
En välttämättä ihan kiveen hakkaa tätä suunnitelmaa - ehkä ennemmin kuulostelen ja fiilistelen omia tuntojani ja katson kuinka pitkälle mielenkiintoa riittää. Nyt ainakin tsemppi on vielä hyvä.
Attackissa oli tänään eri ohjaaja kuin viimeksi. Hän ei välttämättä aina näyttänyt niitä helpompia liikkeitä, joten esimerkiksi haarahyppyjen aikaan tuli sitten itsekseen improvisoitua. Toisaalta edessäni koikkelehti erittäin rytmitajuton mieshenkilö joten en usko, että omat liikkeeni olivat siellä sellaisia, jotka kiinnittivät ohjaajan tai muiden kanssatreenaajien huomiota itseeni. En yleensä seuraa muiden treeniä, mutta tästä kyseisestä tyypistä jäi jotenkin sympaattinen fiilis: 2 metrinen hujoppi, joka sinkoili sinne tänne eikä osannut tehdä edes askel-viereen-liikettä oikein. Hiukan reppana, mutta varmasti jo ensi kerralla sujuu paremmin!
30 minuuttia ei ole toisaalta mitään. Varsinkin kuntopyöräillen tehosta riippumatta se tuntuu lähinnä sunnuntaiajelulta. Ehkä voisi ajatella, että miksi vaivautua puolituntisen takia - mutta miksi ei?! Se on jotakin, vaikka silti aika vähän.
Muutamia vuosia sitten elin tällaisessa rytmissä muutaman kuukauden ajan joten onnistuminen on mahdollista tälläkin kertaa. Tällä viikolla olen crossaillut maanantaina ja tiistaina, tänään keskiviikkona kävin puolestaan taas bodyattackissa. Huomenna voisi ottaa iisimmin ja polkea kuntopyörää ja perjantaina suuntaan sitten salille.En välttämättä ihan kiveen hakkaa tätä suunnitelmaa - ehkä ennemmin kuulostelen ja fiilistelen omia tuntojani ja katson kuinka pitkälle mielenkiintoa riittää. Nyt ainakin tsemppi on vielä hyvä.
Attackissa oli tänään eri ohjaaja kuin viimeksi. Hän ei välttämättä aina näyttänyt niitä helpompia liikkeitä, joten esimerkiksi haarahyppyjen aikaan tuli sitten itsekseen improvisoitua. Toisaalta edessäni koikkelehti erittäin rytmitajuton mieshenkilö joten en usko, että omat liikkeeni olivat siellä sellaisia, jotka kiinnittivät ohjaajan tai muiden kanssatreenaajien huomiota itseeni. En yleensä seuraa muiden treeniä, mutta tästä kyseisestä tyypistä jäi jotenkin sympaattinen fiilis: 2 metrinen hujoppi, joka sinkoili sinne tänne eikä osannut tehdä edes askel-viereen-liikettä oikein. Hiukan reppana, mutta varmasti jo ensi kerralla sujuu paremmin!
Tunnisteet:
bodyattack,
himatreeni,
Keho,
liikunta,
liikuntasuunnitelmat
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

