torstai 16. tammikuuta 2014

Innostunut

Olen innostunut, inspiroitunut, puhkun päätäntävaltaa ja muutosvoimaa. Nyt taas, vaikka edellinen postaus jäi ilman todellista paluuta.

Mutta nyt on uusi vuosi, uusi energia, uusi minä. Aloitin joulukuun loppupuolella herkkulakon, jolla aion sinnitellä helmikuun alkupuolelle saakka. Aina välillä tulee niitä "ranteet auki"-päiviä, jotka tällä saralla on ehkä enempi niitä "haluan tyhjätä Siwan mässyhyllyt"-päiviä, mutta vielä on selvitty. Yksikään herkuksi lukemani tuote ei ole näiden huulien välistä kadonnut napaan - eikä katoa. Kaikille ei varmastikaan toimi tällainen totaalikieltäytyminen, mutta jotenkin itselleni tämä on ainoa tapa. Jos esim. töissä maistaisin palan kakkua - todennäköisesti kirmaisin ruokakaupan kautta takaisin kotiin ihan oman kakun tai muun suurellisen herkkumäärän kanssa. Jos taas en maista mitään herkkua - ei sitä sitä oloa tule ollenkaan.

Teen todennäköisesti jonkun neljän teeman ajatuspaketin tänne taas, niin kuin aina ennen, mutta nyt kai pieni disclaimer tästä yrityskerrasta (pessimismi hallussa?!). Koska syömisjutut eivät ole koskaan olleet mulle mitenkään helppoja ja, koska koukutun esimerkiksi itseni punnitsemiseen hetkessä ihan sairain tavoin - en salli mitään twisted sister-mielialaa itselleni tällä kertaa. En käy puntarilla nyt enkä käynyt tämän laihispätkän alussakaan ollenkaan. En tiedä mittojani senteissä enkä tarvitse mitään hysteeristä tilastotietoa siitä miten olen muuttunut (jos muutun). Päivän kaloreita olen kirjaillut ylös, koska se on ainoa keino itselleni ylläpitää, että liikun terveen rajoissa (enkä edes silti liiku, vaikka kuinka yritän).

Tarkoitukseni on liikkua enemmän ja syödä paremmin. Kaikki vaikutukset (jos niitä tulee) toivon huomaavani parantuneessa fiiliksessä ja ehkä pieneksi jääneissä vaatteissa. Muita mittakeinoja ei tästä blogista tule nyt löytymään.

Joten mitä sitten päivitän?! Todennäköisesti vähemmän yksityiselämän asioita, mitä aikaisemmin - enemmän liikuntaa, enemmän fiilistä. Enemmän ajatuksia siitä miten vuosikausia vääränmallinen ajatuskuvio saadaan (vai saadanko?) käännettyä terveempään suuntaan.

Tämä tältä erää, tarkempia suunnitelmia myöhemmin!

maanantai 26. elokuuta 2013

I'm back!

Mutta vain treenin osalta ainakin näin alkuun.

En ole enää 30-vuotias vaan siinä on yksi lisävuosi. Otsake kuvailkoon kilomäärää, jonka voisin ilolla laihtua. Kiire ei ole. Olen semityytyväinen olooni näin, vaikka olisinkin tyytyväinen hiukan kepeämpänäkin.

Olen käyttänyt noin kuukauden ajan MyFitnessPal-applikaatiota iPadilla. Siihen lisätään syödyt kalorit ja liikutut liikunnat. Ruokapuolelta alan taas hahmottaa sitä, mikä toimii ja mikä on riittävästi, mutta liikuntakärpästä en näemmä saa itseäni puraisemaan ellei minulla ole jokin paikka mihin sitä kaikkea raportoida.

Siksi kai perimmäiseltä syyltä tämä, vaikka täällä ei olekaan enää yhtään lukijaa. On kuitenkin minä ja into, joten polkaisen kaiken taas alkuun!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

The End

Luulen, että tämä blogi on tullut tiensä päähän. Alunperin ajattelin, että jatkan blogia koko kolmekymppisvuoteni ajan, sitten ajattelin, että jatkan ikuisuuteen. Nyt.. olen jotenkin hiljaa. En kriiseile ja urheilurintamallakaan ei tapahdu mitään ihmeellistä uutta, josta kannattaisi sen enempiä raportoida.

Jätän tämän (ainakin tässä vaiheessa) vielä tänne nettiin ja katsotaan jos alan katua päätöstäni ja palaankin langoille. Mutta nyt kiitän ja kumarran teitä mukana olleita! Oli kivaa :)

lauantai 27. lokakuuta 2012

Taianomainen talvinen lauantai

Olen viimeiset kaksi päivää vain lojunut sohvalla, kietonut kaulaliinaa tiukemmalle ja yrittänyt Carmolis-tipoilla häivyttää vuoden pahinta kurkkukipua. Tänään kipu olikin poissa ja ensimmäistä kertaa teki taas mieli syödä, juoda ja elää.

Istuin tuntikausia keittiönpöydän ääressä ja ahmin kirjaa, jonka olin jo vuosia sitten ostanut, mutta joka ei koskaan sytyttänyt lukuintoa siten kuin juuri tänään. Teekuppi täyttyi uudestaan ja uudestaan ja välillä tirkistelin vastapäisen talon elämää ja pitemmänkin aikaa stalkkasin ilmeisesti isän ja tyttären talvirenkaiden vaihto-operaatiota. Vedenkeitin lauloi lisää vettä ja lopulta siirryin viimeistelemään kirjan sohvan ääreen.

Taylor Swiftin State of Grace pyörii taustalla repeatilla, laskeva aurinko ja jostakin syystä ahdistamaton valkoinen maa saa kiinnittää huomioni vielä puolituntisen verran. Sitten pitää miettiä mitä kenties laittaisin päälle ja suoristaisinko hiukset ja laittaisinko luomiväriä. Minut on kutsuttu erään miehen luokse hänen valmistamalleen vietnamilaiselle aterialle. Tapaamme nyt kolmatta kertaa ja jotenkin minulla on fiilis, että tapaan hänet vielä monenmonta kertaa uudestaankin. Puuta koputtaen.


maanantai 22. lokakuuta 2012

Back to the.. past

Kahden viikon karppikokeilu jäänee nyt taakseni, vaikka en nyt välttämättä heti lisää pastaa ja riisiä takaisin ruokavaliooni - mutta en aio kuitenkaan hysteerisesti vältellä niitäkään enää.

Ja miksi?!

Olen lukenut paljon erinäisiä aihealueen keskustelufoorumeita. Lähes jokainen karppivalioon siirtynyt on samantien menettänyt roppakaupalla kiloja, pöhötystä yms. Mitään sellaista ei tapahtunut. En myöskään saanut väsymystä kuriin vaan olen ollut todennäköisesti väsyneempi kuin mitä hiilariaikoina. Ja väsymyksen taklaaminenhan oli se päällimmäisin oma syyni testata tätä tyyliä.

Mutta ei, olen siis se sama punkero ja väsynyt minä enkä jaksa enää miettiä sitä mitä saan syödä ja mitä en.

maanantai 8. lokakuuta 2012

Ruokaremontti

Olen taas koko syksyn ollut erittäin väsynyt eikä suurienkaan tuntien unimäärä tuo lisää energiaa. Tämän lisäksi taas vaihteeksi jokin minussa heittelehtii: on huimausta, hengenahdistusta ja pyörtymisfiilistä. Sen verran luin netistä, että suuret hiilarimäärät saattavat aiheuttaa tällaisia oirehtimisia joten päätin ottaa itseäni ainakin kokeiluluontoisesti niskasta kiinni ja laittaa leivät, pastan, riisin ja karkit pannaan.

Karppaukseksi tätä ei voi kutsua, koska en tule jättämään hiilarillisia kasviksia tai hedelmiä pois enkä aio vetää oliiviöljyä tai muuta rasvaa suoraan pullosta. Aion huvikseni vain kokeilla miltä kropassa tuntuu jos nuo kolme könttää kiellän itseltäni ainakin tulevan kahden viikon ajan.

Sarastusvalolampun otan myös taas käyttöön sekä alan popsia vitamiineja. Vielä vuosi sitten olin varma, että "syysmasennukseni" johtuu siitä, että työpaikalla en näe päivänvaloa - mutta nyt näen sitä niin paljon kuin ikinä haluan, ja silti tilanne on sama, väsynyt ja ankea.


sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Teiniäidit maailmalla

Kipeänä vietetyn viikonlopun vuoksi en matkustanutkaan Helsinkiin enkä päässyt rentoutumaan Yrjönkadun uimahallin saunatiloihin. Sen sijaan olen Areenasta katsomani Teiniäidit-jakson kannustamana katsonut netistä jenkkiversio Teen mom 2-sarjan molemmat kaudet. (n. 12 jaksoa per kausi, 45 min per ohjelma. jepjep.)

Suomiversio ei ole edes virallisesti vielä alkanut, mutta se on saanut netissä Täydelliset Äidit varpailleen: teiniäitejä kyseenalaistetaan äitiydessään, rattaat, tuttipullot, vaatteet yms. arvostellaan negatiivisesti. Ajankäyttö on tietysti teiniäideillä ihan vääränlaista ja kyllä sosiaalihuollon pitäisi huostaanottaa kaikki nämä vauvat. Ja teinitkin ehkä. Samalla huudetaan, että kyllä olisi abortti pitänyt tehdä, vaikka abortti on syntiä ja kaikki sen tekijät joutuvat helvettiin. Seksiäkään ei olisi saanut alaikäisenä harrastaa, vaikka TÄ on kuitenkin itse aloittanut oman seksielämänsä jo 13-vuotiaana. Olen jotenkin jo yhden jakson perusteella tullut siihen tulokseen, että ainoastaan lapseton voi ohjelmaa katsoa ilman, että palkokasveja pukkaa molemmista sieraimista sisälle.. tai pihalle.

Tosin kiinnitin minäkin Teen Mom 2-sarjassa jonkinlaisiin asioihin huomiota:
  • Turvavyön käyttäminen on yliarvostettua. Varsinkin ensimmäisellä kaudella suhaillaan kaikki matkat ilman turvavöitä. Toisen kauden alussa on yritystä pitää vyöt kiinni, mutta mitä pitemmälle kaudessa edetään sitä harvemmin vöitä näkyy enää päällä. Jos vyöt napsautetaan kiinni se yläkropan kohtaan tuleva vyöosa venkuloidaan joko selän taakse tai muuten pois siitä edestä.
  • Farkkushortsit ovat sopiva vaate mihin tahansa tilaisuuteen. Eikä siis puhuta mistäkään polveen asti ulottuvista sellaisista, vaan lyhyttäkin lyhyemmistä. Farkkushortseissa hengaillaan kavereiden kanssa, käydään koulussa, tavataan lakimiestä, käydään työhaastattelussa ja käytetään työpaikalla, jossa ei ole virallisempaa työasua. Farkkushortseja käyttävät ne joiden sääriä voi näytellä - ja ne, joiden ei ehkä kannattaisi. 
  • Asuntojen vuokraus siitä huolimatta puhutaanko 1h+k vai 5h+k kokoisista asunnoista maksaa n. 800 dollaria kuussa. 3000 dollarilla voi ostaa oman 3-4h asuntoauto/vaunukompleksin ja sen asettaminen valitsemalleen nurmialueelle maksaa 140 dollaria kuussa. Keskimääräinen kuukausiansio kokopäivätyössä olevalla teini-isällä on n. 800 dollaria. Tällaisella tulolla varustettua teini-isää velvoitetaan maksamaan kuukausittaista elatusmaksua lapselleen 470 dollarin verran. Näistä asioista huolimatta kaikkien kotoa löytyy massiiviset taulutelevisiot, Macin läppärit, iPhonet ja autot.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Jäässä

Kävin tänään treffeillä erään urheilullisen, aktiivisen, puheliaan, mukavan miehen kanssa. Viihdyimme toistemme seurassa tunteja ja hänestä löytyi paljon sellaisia piirteitä mitä ihmisessä arvostan. Ehkä juuri tuo aatos toimikin suunnannäyttäjänä tässä ahaa-elämyksessä minkä olen tänä iltana tapaamisen jälkeen koonnut yhteen.

Minusta ei (vielä, nyt) ole parisuhteeseen. En osaa oikein kuvitella edes itseäni mihinkään idylliin. Sulkujen sisällä olevat sanat ehkä tunnustavat, että tätä päätöstä ei ole kiveen hakattu - mutta tältä erää oma kokeiluni deittimaailmassa saa päätyä jäihin.


sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Viiniä mulle heti nyt!

Otsikko pohjaa johonkin kummaan punaviiniin liittyvään himoon, joka on kolkutellut ovellani joka ikinen viikonloppu viime aikoina. Onneksi on ollut tilaisuuksiakin missä sitä juoda.

Yksi niistä oli viikontakainen matka toiseen kaupunkiin ja siellä ystävän sohvalla lojuilu ja viinilasillis(t)en tyhjentäminen. Viimeisen kerran lasit täytettiin aamukolmelta joten ehkä se jo kertoo, että ilta oli hyvä.

Tänä viikonloppuna pääsin puolestaan juomaan viiniä kaverin järjestämille korukutsuille. Paikalla oli koruesittelijä satojen eri korujen kanssa ja niitä sai rauhassa kaverin olohuoneessa hypistellä, sovitella - ja ostaa. Ja keittiöstä käydä hakemassa syötävää - ja sitä juotavaa.

Millähän verukkeella voisin ensi viikonloppuna taas juoda punaviiniä?!

Ps. Pihlajanmarjoista ei välttämättä viiniä tehdä, mutta värin puolesta tämä ottamani kuva juuri tähän postaukseen kuitenkin päätyy...


perjantai 14. syyskuuta 2012

Piloxing


Viimeinkin tuli taas kokeiltua jotakin aivan uutta! Piloxing on siis:

"Laji, joka yhdistää pilateksen, boxingin sekä tanssin. Vauhdikkaiden nyrkkeilysarjojen välillä on staattisia pitoja, tasapainoilua ja lyhyitä ja helppoja tanssisarjoja. Rytmikkäästi tehtävät Pilates-liikkeet haastavat vatsalihakset sekä intervalliharjoittelu takaa, että syke pysyy koholla koko tunnin ajan. Keho yllätetään uusilla liikkeillä ja rytmeillä yhä uudestaan, joka takaa että hiki virtaa huolella. Tunti ei sisällä pitkiä askelsarjoja tai vaikeita koreografioita, joten aloittelijakin pääsee lajin melko nopeasti sisään."

Tunti oli ehdottomasti tehokas ja tässä nyt, kun seuraavana päivänä tätä postausta kirjoitan on allekirjoittaneen koko keskiruumis erittäin kipeä ja kankea. Tässä siis tietää todella tehneensä jotakin eilen. Ehkä itselleni silti jäi hiukan tyhjäfiilis tunnista. En kovinkaan pidä pilateksesta eikä nyrkkeilykään sellaisena ehkä ole se laji mitä kutsuisin omimmaksi. Ehkä ajattelin myös tämän olevan enemmän Bodycombatin tapaista, mitä se ei kuitenkaan ollut, vaikka lyönnit olivatkin samanlaisia kuin tässä Piloxingissa.

Voin antaa lajille vielä joskus toisen mahdollisuuden, mutta en usko, että aivan lähiaikoina tulen käymään tällä tunnilla kuitenkaan...

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Turhauttavat deittimarkkinat

Kaupungissani on 139 kappaletta ikähaarukkaani (25-35) osuvaa miestä. Niistä:
  • n. 40 kpl on sellaisia, joista jo varsinaiseen profiiliin klikkaamatta näkee, että me ei toimittaisi yhteen. Näillä ehdokkailla on siis lapsia tai he niitä haluavat - tai sitten etsivät pelkkää seksiseuraa.
  • n. 30 kpl alkaa ja päättyy sanoin: "en mä tiedä mitä tähän laittaisin, mutta ota yhteyttä jos kiinnostaa". Niin.. Mikäpä tuossa pitäisi kiinnostaa?!
  • 40 profiilia on kiinnittänyt huomioni jotenkin. Näistä neljästäkymmenestä:
    • 24:n valitsemiin spekseihin (ikä, paino, pituus tai lapsihalukkuus) en mahdu
    • 1:llä on lapsia
    • 4 on niin laihoja ruipeloita, että murskaisin niiden luut tyyliin jo kätellessä
    • 2 hakee pelkkää seksiseuraa
    • 4:n profiilista ei irronnut mitään eikä mitään jäänyt käteen
    • 1 on täysin ruotsinkielinen
    • 1 on eläkkeellä
    • 1:n profiilista en tiedä kuuluuko se kategoriaan  "ei mitään" vai pitäisikö ottaa yhteyttä.
    • 1:n kanssa kävin deitillä, oli aika kaverifiilis ja siitä huolimatta, että tiesi etten halua lapsia puheessa vilahteli "sitten, kun musta tulee isä"-tyyliset lausahdukset.
    • 1:n profiili oli täydellisin ja vaikutti todella mukavalta ihmiseltä, mutta kyseinen tyyppi on huumeidenkäyttäjä
  • Jäljelle jää n. 30 kpl viimeisiä toivoja, joiden profiileita en ole yllä olevien aatosten ja tietyn aistittavissa olevien mitäänsanomattomuuksien pelossa uskaltanut vielä avata.
Jotta teksti ei olisi jo riittävän negatiivinen eikä ilmaisisi sitä, että ei netistä noin vaan löydäkään sopivaa puolisoa - avataan tätä ajatusta hieman lisää:

Koko Suomessa on 118 ikähaarukkaani sopivaa miestä, jotka ovat ilmoittaneet lapsihaluttomuutensa profiilissaan. Niistä 4 asuu kaupungissani. Näistä neljästä kahden spekseihin en mahdu, yksi hakee vain seksiseuraa ja se jäljelle jäävä on tuo täydellinen huumeidenkäyttäjä. Että siinäkö jutussa pitäisi nyt jotenkin joustaa ja laskea rimaa?!


perjantai 7. syyskuuta 2012

Oikeasti

yksi selventävä tieto ja elämä alkaa näyttää tältä:
  • huvitus mennä ystävän kanssa yhdelle huomenna
  • lounastreffit sovittuna ensi viikolle
  • myös jumppatreffit todennäköisesti ensi viikolla
  • "näin me juodaan koko ilta viiniä ja jutellaan"-aiheinen maakuntamatkailu toiseen kaupunkiin ensi viikon perjantaina
  • apuni luvattuna koiranäyttelyyn ensi viikon sunnuntaille
Niin kuin mikä se masentunut ja ahdistunut minä oikein oli?! Eikö tullut itselle mieleen vetää peliä poikki jo aikaisemmin?!

Jos jotakin kenties semisti hyvää ja normaalia tästä kaikesta jäi - todella tein sen treffi-ilmoituksen tänään. Se on tosin niin inhorealistinen ja kaikin puolin pessimistisellä asenteella kirjoitettu, että en oleta postilaatikon täyttyvän luokseni juoksevista miehistä. Mutta katsellaan tarttuuko verkkoon muitakin kuin "onko sulla posliini"-miehiä...

Bye and Gone

Olen viimeisen parin kuukauden ajan ehkä uskotellutkin itselleni, että minusta sittenkin voisi olla parisuhteeseen. Kyseisen pohdinnan laittoi liikkeelle eräs entinen ihastukseni, joka otti pitkän tauon jälkeen yhteyttä ja jotenkin itse lähdin siihen heti tunteella peliin. Olen kuitenkin pitkin tätä aikaa miettinyt, että "ei voi helvetti olla näin vaikeaa jo ihan näin alussa" ja, että "kaikkea ei voi selittää sillä, että toinen on antisosiaalinen". Ja ehkäpä näiden ajatusten olisi pitänyt kertoa jo siinä vaiheessa jotakin?!

Nyt on kissa nostettu molemmin puolin pöydälle ja hänen puoleltaan todettu ettei tästä tule mitään. Ehkä Oikeissa Parisuhteissa on niitä hyviä puolia niin paljon, että kaikki loppujen lopuksi kannattaa, mutta siitä huolimatta, että olen pitänyt kyseistä ihmistä omana sielunkumppaninani - olen nyt jokseenkin helpottunut. Voin myöntää sataprosenttisesti etten ole pitänyt siitä ihmisestä, joka minusta tuli aina, kun joko odotin hänen yhteydenottoaan tai, kun mietin jotakin mitä oltiin tehty. Nämä viimeaikaiset asiat on niin selkeästi nähtävissä täällä bloginkin puolella: on ollut hiljaista, kun en ole saanut itsestäni mitään muuta irti kuin musiikinkuuntelua ja sohvalla löhöilyä. Edelleen, ehkä Oikeilla Ihmisillä ja Oikeissa Suhteissa kommunikaatio ja oleminen sujuu niin luonnollisesti ja jännityksettömästi (?) ettei tule tällaisia inhon tunteita itseään kohtaan, mutta tältä pohjalta silti jotenkin - olen nyt tilanteeseen tyytyväinen. Myönnettäköön tosin, että tämä tulos vaati muutamien päivien itkua, stressiä ja epätoivonhetkiä. Siitä huolimatta olen ehkä silti jollakin hämärällä tavalla tyytyväinen, että voin kääriä tämän miehen ja kaiken häneen liittyvän kuplamuoviin ja lähettää kyseisen pahvilaatikon jonnekin muistojen ullakolle.

Ja sille minulle, joka sen sekunnin sadasosaisen mietti, että voisi lähettää Suoli24:lle deitti-ilmoituksen - pidä vaihtoehto ihmeessä mielessä, mutta tällä hetkellä ala taas elää sellaisena kuin todella olet!

torstai 9. elokuuta 2012

Undo


En tiedä miksi, mutta jostakin syystä noin 8 vuotta sitten kuollut ystäväni on ollut paljon mielessä viime aikoina. Tänään kaivoin vanhan päiväkirjani esiin ja luin masentuneet mietteeni tuolta ajalta. Nyt kuuntelen sen aikaisen elämäni soundtrackiä: Björkin Vespertineä... Näin parisen päivää sitten yhteistä ystäväämme ja hän on menossa katsomaan Björkiä Flow-festivaalille. Ehkä siitä näiden ajatusten juuret?

Olen yhä sitä mieltä, että maailma menetti siinä hetkessä tärkeän osasen. Sellaisen, joka olisi saanut tästä kaikille meille paremman paikan missä elää. Jos olisi siis itse jaksanut ensin.

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Liikuntapanokset kovenee

Ajattelin, että voisin ainakin elokuun ajan kokeilla sitä, että jokaisena arkiaamuna jolloin en lähde salille tai jumppaan, polkisinkin 30 minuuttia kuntopyörällä tai crosstrainerilla. Nämä laitteet siis löytyy ihan itseltäni ja kyseisen treenin voisi koittaa tehdä tyhjään mahaan.

30 minuuttia ei ole toisaalta mitään. Varsinkin kuntopyöräillen tehosta riippumatta se tuntuu lähinnä sunnuntaiajelulta. Ehkä voisi ajatella, että miksi vaivautua puolituntisen takia - mutta miksi ei?! Se on jotakin, vaikka silti aika vähän.

Muutamia vuosia sitten elin tällaisessa rytmissä muutaman kuukauden ajan joten onnistuminen on mahdollista tälläkin kertaa. Tällä viikolla olen crossaillut maanantaina ja tiistaina, tänään keskiviikkona kävin puolestaan taas bodyattackissa. Huomenna voisi ottaa iisimmin ja polkea kuntopyörää ja perjantaina suuntaan sitten salille.

En välttämättä ihan kiveen hakkaa tätä suunnitelmaa - ehkä ennemmin kuulostelen ja fiilistelen omia tuntojani ja katson kuinka pitkälle mielenkiintoa riittää. Nyt ainakin tsemppi on vielä hyvä.

Attackissa oli tänään eri ohjaaja kuin viimeksi. Hän ei välttämättä aina näyttänyt niitä helpompia liikkeitä, joten esimerkiksi haarahyppyjen aikaan tuli sitten itsekseen improvisoitua. Toisaalta edessäni koikkelehti erittäin rytmitajuton mieshenkilö joten en usko, että omat liikkeeni olivat siellä sellaisia, jotka kiinnittivät ohjaajan tai muiden kanssatreenaajien huomiota itseeni. En yleensä seuraa muiden treeniä, mutta tästä kyseisestä tyypistä jäi jotenkin sympaattinen fiilis: 2 metrinen hujoppi, joka sinkoili sinne tänne eikä osannut tehdä edes askel-viereen-liikettä oikein. Hiukan reppana, mutta varmasti jo ensi kerralla sujuu paremmin!

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Ihana ukkonen

Tämän kesän ensimmäisestä (ja ainoasta) ukonilmasta on jo päivän verran aikaa, mutta tuntuu, että voin elää tästä ukkosesta vielä pitkään. Toivoisin toki niitä vielä useita lisää...

En ole aina pitänyt ukkosesta. Pienenä pelkäsin niitä lähes hysteerisesti ja olin varma, että pallosalamat luikertelevat taloon sisälle tai koko talo syttyy palamaan salamoinnin seurauksena. Toisaalta uskoin myös, että vessan viemäristä voi nousta haikaloja joten pidetään se mielessä, kun arvotetaan asioita joita olen hysteerisesti pelännyt.

Parhaiten ukkosen kokee siellä meidän kesämökillä, joka on yhä myymättä kiitos kunnan hitaiden virkamiesten. Rannan tuntumassa on puinen saunamaja, jossa aina mökillä ollessamme halusin nukkua yksin. Kun niillä seuduilla ukkostaa, ukkonen oli useasti aivan siinä päällä. En muista, että siellä olisi välttämättä aina edes salamoinut, mutta se ukkosenjyske tuntui ihan rakenteissa asti. Kuulin, että isoisoäitini myös rakasti olla ukonilmalla aina tuossa rakennuksessa. Suojassa, mutta silti luonnonvoimien armoilla.

Kaupungin ukonilmat eivät yllä kyseiselle tasolle, mutta tuo edellinen oli kuitenkin aika lähellä. Salamat heijastuivat useiden kerrostalojen ikkunoista siten, että kirkkaus särki silmiä. Tämän jyrinän avulla säkenöin vielä pitkään.

(Pikku)serkkuni muuten kysyi miksi olen niin viehättynyt kaikkeen raadolliseen: sarjamurhaajiin, tappaviin eläimiin, ihmisen muuhun pahuuteen. En osannut vastata, mutta ehkä tämä ukkosasia on taas yksi asia lisää sille listalle.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Bodyattack

Tänään se on tehty. On siis kokeiltu sitä lajia mitä olen kammoksunut eniten, koska olen ajatellut sen olevan tappaja. Kyse on siis Les Millssin Bodyattackista, jota kuvaillaan mm. seuraavin sanoin:

Bodyattack on sporttinen sekä aerobinen treenitunti, joka kehittää voimaa ja kestävyyttä. Energinen intervallitunti pitää sisällään atleettisia liikkeitä sekä voimaa ja kehonhallintaa kehittäviä liikkeitä.Helppo, tehokas ja hauska tunti!

Tunti oli onneksi vain 45 minuuttia pitkä. Se sisälsi juoksua, polvennostoja, haarahyppyjä, loikkia, punnerruksia ja erinäisiä muita kuntoa haastavia liikkeitä. Yllä olevan tekstin mukaisesti liikkeet olivat kuitenkin helppoja ja askelsarjat yksinkertaisia: kunnolle siis vaativia, mutta askellukseltaan helppoja.

On jotenkin vaikea summata se mille kohtaa omaa asteikkoani tämän lajin pistäisin. Tietyllä tapaa koen, että Bodycombat on haastavampi - liikkeidensä ja niiden tehon puolesta, mutta tietyllä tapaa tämä mehusti minut huomattavasti paremmin kuin combat. Molempien jälkeen on tällainen aivoton olo, jossa lauseenmuodostus ja yksinkertaisten toimintojen teko on haastavaa (kuten kaapin aukaisu siellä salilla). Ja todennäköisesti molempien seuraava päivä on kaikinpuolin jumittava.

Puolensa ja puolensa siis. Sopii niihin hetkiin, kun haluaa kunnon treenin, mutta ei halua mitään aivojumppaa liikkeiden haastavuuden muodossa. Voisin kokeilla toistekin!





tiistai 24. heinäkuuta 2012

Uusi suunnitelma

Pohjautuen Alkuun ja puolivälivaiheeseen:

Ura

Annan itselleni oikeuden "olla" tämän vuoden loppuun saakka. Oleminen ei kuitenkaan tarkoita.. olemista, vaan olemisella on edellytyksiä ja velvollisuuksia. Puolen vuoden lisäaika sallii kuitenkin täysipainotteisen keskittymisen jäljellä olevaan opinnäytetyöhön sekä viimeisimpiin suuntautumisopintoihin. Näiden suorittamisen on toivottua toteutua seuraavan 6 kuukauden aikana, siten kuin se koulun asettamien aikataulujen suhteen on mahdollista.

Koulu alkaa syyskuussa, mutta elokuun aikana olen velvoitettu hiomaan opinnäytetyöni aiheen sellaiseksi, että voin sen heti syyskuussa esitellä ohjaavalle opettajalle ja sen jälkeen alkaa täysipainotteisesti keskittymään kyseisen työn valmiiksi saattamiseen.

Keväällä 2013 alan aktiivisesti hakea työpaikkaa siitä huolimatta missä vaiheessa opintoni ovat.

Raha

Yllä olevalla periaatteella mennään miinukselle jokaisena kuukautena, joten kaiken turhan (ruoan) ostelu päättyy tähän.

Matkustaminen

Vuoden 2012 matkustelut on kuitattu Lontoolla, Irlannilla ja Amerikalla. Alun päätöksistäni en tämän kohdalla kuitenkaan jousta, joten vuoden 2013 aikana tulee jossakin ulkomaassa kuitenkin käydä. Hyviä vaihtoehtoa voisi olla kakkoskerrat joko Venetsiaan tai Lontooseen tai ensivierailut esimerkiksi Gotlantiin tai Roomaan.

Keho

Uskon olevani tietyllä tapaa aivan siinä samassa pisteessä mistä vuosi sitten tämä kaikki alkoi. Se ei ollut tavoitteeni eikä toiveeni joten en halua enää askeltaa niissä samanlaisissa jalanjäljissä. Tästä syystä jokaisena kotona terveenä vietettävänä viikkona tulee kuntosalille tai jumppaan päästä 3 kertaa viikossa. Yhden kerroista voi korvata kotona tehtävällä treenillä, mutta muuten suunnitelma on joustamaton.

Loppukaneettina tällä kertaa se, että jos alan löysäilemään ja lipsumaan yllä olevien kohteiden rytmistä olen velvoitettu URA-kohdassa hakeutumaan ennenaikaisesti töihin ja siten saamaan arkirytmiä elämääni toisenlaisen vahtivan silmän avulla.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

My Day

Otsikko voi olla sinällään harhaanjohtava, koska nykyisessä elämäntilanteessani jokainen päivä on minun päiväni, mutta tänään se on sitä jotenkin erityisesti. Ei ehkä erityisesti kenellekään muulle, mutta minustahan tässä puhutaankin.

Tuntuu, että reissun jälkeen en ole saanut minkäänlaista otetta kiinni tästä arjesta. Ensin meni jetlagin puitteissa aikaa, sitten vain yleisen saamattomuuden. En ehkä kehtaa edes laskea kuinka monta Gilmoren tyttöjen jaksoa olen viime aikoina katsonut, tai kuinka monta kerrosta on tullut lisää Tiny Toweriin. Tänään päätin pistää pisteen löysäilylle.

Tänään, kunhan saan tähän ensin jaariteltua jonkinlaista tekstiä, otan näytölle esiin sen ensimmäisen postaukseni, jossa määrittelin niitä asioita mitkä tekevät elämästäni paremman. On punakynän vuoro ja uusien ajatusten ja tavoitteiden aika. Motivaatio, toteutus ja sisäinen voima tulee löytää uudelleen ja niitä varten tänään on My Day.

My Daytä siivittää myös juuri puunattu koti, salinjälkeinen raukea olo, viinilasill(llll)inen ja Jamie Cullum. Tv ja iPad pysyy tänään kiinni.

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Siskoja voisimme olla

Olen pian ollut kotosalla jo viikon verran, mutta en ole vieläkään aikaansaanut mitään syventävää lomapostausta tänne. Jotenkin aina käy näin: kun palaan lomalta suljen kaiken lomaan viittaavaan pois silmistä ja mielestä. Otan aikaa ja lomaa lomalta paluuseen. Tuntuu etten vieläkään ole valmis, mutta koen jokseenkin pakottavana sanoa tänne edes jotakin.

Mitä enemmän matkustan sitä pienemmäksi maapallo tulee. Ennen Amerikka, tuo osavaltioiden ihmemaa, on näyttäytynyt minulle jotenkin ihmeellisenä ja tavoiteltavana paikkana. Ehkä matkakohteestani  johtuen en kokenut ennalta ajattelemaani glamouria tai Hollywoodhenkeä ja ehkä siksi koen nyt, että maana Amerikka on samanlaisten tavallisten ihmisten maa aivan kuten Suomikin on.

Siellä on ihmisillä oma elämä, on omat murheet, työt, kotiaskareet. On perhettä, ystäviä, eläimiä. On aikaa mennä shoppailemaan, syömään tai yksille illalla. On mahdollisuus istua terassilla ja lukea.

On toki paljon myös erilaista ja paljon sellaista mitä en ymmärrä ja mitä ehkä tulen täällä jatkossa vielä kummastelemaan, mutta tällä hetkellä meitä yhdistää yhtäläisyys. Ja, vaikka kuinka pitkä matka sukupuullisesti on pikkuserkkuuteen, on siellä kaukana silti joku ihminen, joka on niin kuin minä.